Mammutti on sukupuuttoon kuollut laji – myös digitaalisissa tarinoissa

mammut.pngKunnianhimoisimpia digijuttuja vaivaa usein sama ongelma. Ne ovat järkyttävän kokoisia mammutteja, jotka rusentavat lukijan alleen. Ilmiö kertoo printtihistorian digiajelle tuottamista ongelmista. Usein digitaaliseen featurejuttuun laitetaan edelleen huima määrä tekstiä, jonka päälle kasataan valokuvia, videoita ja erilaisia datavirityksiä. Lopputulos on sitten kolossaalisen raskas ja tylsäkin.

Viisi onnistunutta rakennetta

20 key findings about CIA interrogations

cia.png
Nerokkaan yksinkertaisen rakenteen tarjoaa Washington Post, joka purkaa muuten ehkä lukematta jäävän CIA-raportin palasteltuna.

True Cost of Gun Violelence

mj3.png

Aiemminkin kehumani juttu Mother Jonesilta. Jutun tekijät onnistuvat käyttämään eri kerrontaelementtejä monipuolisesti, mutta samaan aikaan tekemään erittäin helposti käytettäviä juttukokonaisuuksia.

The 45 Minute Mystert of Freddie Gray
balti.png

Usein (fiktiossakin) käytetty tapa on kertoa mahdollisimman tarkasti ja jakaa ne kellonaikojen tai päivämäärän mukaan.

Muutama neuvo vetävän tarinan kirjoittamiseen

  1. Aristoteleen perinteinen draaman kaari – ja sen hollywoodversio –  toimii myös digiaikana. Alkusysäys, syventämisvaihe, konfliktin kärjistyminen, ratkaisu ja häivytys.

  2. Tarinan kerronta on osin muuttumassa myös ei-lineaariseksi. Käyttäjä päättää itse millaisessa järjestyksessä etenee. Kannattaa siis huomioida, että käyttäjä ei välttämättä etene juttua kronologisessa järjestyksessä. Erityisesti monimodaalisissa  (video, datasovellukset, infografiikat jne) jutuissa osien pitäisi toimia osin itsenäisestikin.

  3. Digijutut vaativat printtiä tehokkaampaa väliotsikointia . Useimmat verkkomediat käyttävät suurifonttisia väliotsikoita, jotka muistuttavat pituudeltaan ingressiä. Myös sitaatit toimivat väliotsikoina tai ”äläyksinä” hienosti.

Mainokset

Ai, mitä ne datatyypit nykyään tekevät? No, katso itse!

koodi2


Muutama blogaus sitten kirjoitin:

Suuria digitaalisia tarinoita tuottaneet perinteikkäät lehdet – kuten The New York Times, the Guardian ja Washington Post – ovatkin Snow Fallin jälkeen vähentäneet kuukausia vaativia jättiprojekteja ja keskittyneet luomaan työkaluja, joiden avulla suuri osa toimituksesta pystyy osallistumaan digirikasteiden tekemiseen. Sama on ollut periaate Hesarissa.

Vuoden 2012 jälkeen suuret perinteiset lehdet ovat siis pääosin tehneet jotain muuta kuin suuria digitaalisia teoksia. Mitä sitten? Vastaus löytyy näistä linkeistä, jotka johtavat kunkin lehden erityisiin visuaalisiin, interaktiivisiin ja datajournalistisiin osioihin. Niiden lisäksi mukana on myös kaksi tuoreempaa tulokasta eli  Five Thirty Eight ja (tietenkin) Buzzfeed.

Klikkaa siis!

New York Times

The Guardian

Washington Post

Buzzfeed

Five Thirty Eight

 

 

 

 

Kolme syytä, miksi testit ovat niin jumalattoman suosittuja

baby.pngYksi juttujen pelillistämisestä kiinnostunut media on Buzzfeed. Jo se kertoo, että ilmiö kannattaa ottaa tosissaan.

Kankeasta alusta huolimatta journalismin pelillistämisen aika on kaikkea muuta kuin ohi. Tämän hetken kenties menestynein verkkomediayhtiö Buzzfeed on sijoittanut pelien kehittämiseen jo parin vuoden ajan runsaasti. Tällä hetkellä tuloksena on lähinnä tällaisia yksinkertaisia peliformaatteja, mutta uusia ja epäilemättä monimutkaisempiakin  kehitetään jatkuvasti.

Kolme asiaa Buzzfeedin peliformaateista.

  1. Käyttäjäystävällisyys. Pelejä osaa käyttää kuka tahansa lukutaitoisesta lapsesta vanhukseen.
  2. Tekijäystävällisyys. Suurin osa peleistä on yhteisön tekemiä. Sen takia niiden tekemistä on tehty niin helppoa kuin mahdollista.
  3. Sama formaattipohja sopii mitä erilaisimpien asioiden käsittelyyn.

Testien voiman on havainnut myös The New York Times, jonka vuoden 2013 luetuin juttu oli tämä testi.puhetesti

Kolme asiaa, jotka tekevät testeistä niin suosittuja

1. Henkilökohtaisuus. Ainakin suosituimmat testit lupaavat paljastaa jotain henkilökohtaista tekijästään.
2. Lopputulos. Toisin kuin monet jutut – ja samoin kuin pelit – testit johtavat aina jonkinlaiseen draamalliseen huipentumaan eli tuloksen paljastumiseen.
3. Yhteisöllisyys. Henkilökohtainen on kiinnostavaa ja sen avulla voi kommunikoida. Sen takia monet testit ovat niin jaettuja.

Tekijän kannalta tärkeää on testien ja visojen monikäyttöisyys. Sellaisen voi ympätä lähes mihin aiheeseen tahansa. Valitettavasti se ei vielä tarkoita, että tuotteesta tulisi suosittu tai laadukas.

Hyvän testin tekeminen muistuttaa jutun tekemistä. Täytyy tuntea yleisönsä, valita aihe ja näkökulma, hankkia tietoa, luoda visuaalinen tarina ja vielä otsikoida se hyvin. Teknistä osaamista sen tekeminen ei juurikaan vaadi.

stateYksi Buzzfeedin suosituimmista on muuten tämä (tuhansia kommenttejakin) kerännyt testi:

“Which State Do You Actually Belong In?”

Sitä on tehty yli 40 miljoonaa kertaa.

VIISI TEKEMÄÄNI TESTIÄ JA VISAA (klikkaa otsikkoa)

  1. Testaa, ketä Kalevala-hahmoa muistutat
  2. Suomen suosituin slangitesti
  3. Suuri Juice-visa
  4. Muistitesti Martti Suosalon opastuksella
  5. Testaa kuvapareilla, erotatko väärennöksen mestariteoksesta

Kolme interaktiivista dokumenttia, joita ei kannata jättää väliin

Interaktiivisessa elokuvassa katsoja voi valinnoillaan vaikuttaa siihen, miten elokuva etenee.  Esittelyssä kolme merkittävää verkkoon tehtyä dokumenttielokuvaa (klikkaa otsikkoa).

Journey to the end of Coal

hiili.pngHieno interaktiivinen matka kiinalaisen hiilikaupungin todellisuuteen.

Gaza Sdero

gaza.pngJaettu ruutu antaa mahdollisuuden kuunnella israelilaisten ja palestiinalaisten mielipiteitä haluamassaan järjestyksessä. Toimisi hienosti myös vaalisovelluksensa.

Prison Valley

prison.pngLoputtoman palkittu vankilaspektaakkeli antaa muun muassa käyttäjälle mahdollisuuden olla yhteydessä kuvattaviin ja näin saada selvää näiden myöhemmistä vaiheista.

Myös Yle on osallistunut ainakin yhden interaktiivisen dokumentin tuottamiseen. Karsinasta kauppaan (linkki) on omalla hellyttävällä tavallaan historiallinen teos.

 

 

Grafiikka ei ole enää koskaan entisellään


Digijutut tarvitsevat onnistuakseen paljon enemmän kuin vain tekstiä.  Uusista kerrontamuodoista esittelyvuorossa on grafiikka, ja pitkälti interaktiivinen sellainen. (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

How Trump Happened?

trump.png

Yksinkertaisuus lumoaa tässä Trump-ilmiön syntyä havainnollistavassa täysin liikkuvaan graafiikkaan nojaavassa ja helposti omaksuttavassa jutussa.

http://graphics.wsj.com/elections/2016/how-trump-happened/

Losing Ground

kartta

Interaktiivisen kartan luksusmalli! Lahjoitusvaroin toimivan Propublican laajassa jutussa interaktiivinen kartta havainnollistaa Louisianan vajoamisen. Käyttäjä pääsee itse valitsemaan muun muassa, millä vuosikymmenellä haluaa vedenpintaa tarkastella.

253.000 millones bajo cuerda

karttamundo

Perusselkeää interaktiivisen karttagrafiikan käyttöä. Grafiikkaikoneita klikkailemalla pääsee kätevästi myös äänitiedostoihin. Saman informaation välittäminen tekstissä olisi ollut vaikeaa ja tylsää.

A History of American Indian Education

aikajana.png
EdWeekin laajassa, intiaanien koulutuksesta kertovassa jutussa käytetään laajasti erilaisia uusia kerrontamuotoja. Mukana myös poikkeuksellisen käyttäjäystävällisesti toteutettu aikajana

The Norwegian Victims

ng.png
Lähes kaikki digitaalisen keinot ovat käytössä VG:n huimassa juttukokonaisuudessa, joka kertoo norjalaisuhreista toisessa maailmansodassa.

Snow Fall

snowfall.pngYksi komeimmista on edelleen New York Timesin Snow Fallin vuoristografiikka, joka on samaan aikaan sekä informatiivinen ja visuaalinen että dramaattinen ja voimakkaita emootioita aiheuttava.

The depth of the problem

malesia

Eikä grafiikan tarvitse olla niin interaktiivinenkaan, jos idea on hyvä. Kuten tässä Washington Postin malesialaiskoneen löytämisen ongelmaa valottavassa grafiikassa. Pahoittelen, mutta kuvaan mahtui grafiikasta vain noin 1/20, eli jos haluat ymmärtää mistä puhun, niin klikkaa ihmeessä jutun otsikkoa.

One Race, Every Medalist Ever

olympia.png

Hieno idea, hieno toteutus! New York Times juttu kertoo, miten 100 metrin juoksijoiden nopeus on historian edetessä parantunut. Vastaavanlainen, vielä hienompi on ymmärtääkseni toteutettu eläinten juoksunopeutta kuvaamaan, mutta sitä en onnistunut löytämään.

Toisin kuin näissä, monissa muissa ansiokkaissakin jutuissa infografiikat, interaktiiviset kartat ja muut dataviritykset tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta, eivätkä ne tuota suurempaa lisäarvoa itse tekstiin. Useimmiten niin käy, kun asiaa ei ole alusta pitäen mietitty kerrontamuodon ehdoilla. Grafiikka ei ole koriste vaan se voi olla koko jutun ydin!

Neljä juttua, joita katsellessa vaan ajattelee, että vau, miten ne ovat osanneet


Seuraavaksi esittelen suuren määrän erilaisia digijuttuja maailman medioista. Esimerkit on jaettu kolmeen ryhmään. Osa-alueet ovat: kuvitus, grafiikka ja video. Myöhemmin palaan esimerkkeihin digijutun dramaturgian osalta.  Ensimmäisenä siis esimerkkejä hienosti kuvitetuista jutuista. Olkaapa hyvä! (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

You’re 16. You’re a Pedophile. You Don’t Want to Hurt Anyone. What Do You Do Now?pedofiilijuttu

Matter-multimediastudion komeasti liikkuvaa grafiikkaa teemakuvituksena käyttävä (persoonallisesti otsikoitu) juttu 16-vuotiaasta pedofiilistä, joka ei haluaisi olla sellainen.

Tässä ohjaaja Erich Nagler kertoo, miten kuvitus syntyi.

 The Secret Life of Passwords

password2.png

The New York Timesin jutussa kuvituksena käytetään poikkeuksellisen hienosti toteutettuja videoita, jotka myös vievät tarinaa eteenpäin.

 The NRA’s Murder Mystery

mj.pngPitkälti lahjoitusvaroin toimivan Mother Jonesin murhajuttu osoittaa, että aina ei tarvitse olla kaikki tietotaito käytössä. Kuvat kertovat sen mitä tarvitaan ja visuaalinen ilme  on juttuun sopivan pelkistetty. Väliotsikot toimivat punaisen tehostevärin kanssa hienosti.

Mobile Health: Apps for Every Age and ouch

toddlerOtsikko jättää ehkä toivomisen varaa, mutta käyttöliittymä ja kuvitus ei! Kännykän mahdollisuuksista terveydenhuollossa kertovassa jutussa on nerokkaasti yhdistetty graafinen kuvittaminen scrollaamiseen. Tästä pitäisi tehdä formaatti!

Olisi mahtavaa, jos jokainen voisi aina luoda kaiken alusta ja luoda oman ainutlaatuisen teoksensa. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Siksi tarvitaan formaatteja!

 

Uudet kertomisen tavat tunkevat journalismiin. Miten sinä voisit hyötyä niistä?

voikukka.png

Verkko mahdollistaa perinteisten ja uusin kerrontaelementtien yhdistelemisen täysin ainutlaatuisella tavalla. Käytössä ovat ainakin:

  1. Teksti
  2. Valokuvat
  3. Hyperteksti
  4. Videokuva ja ääni
  5. Kuvarummut
  6. Animaatiot
  7. Blogit
  8. Äänestykset
  9. Informaatiodata, kuten interaktiiviset kuvat ja kartat
  10. Aikajanat
  11. Listat
  12. Erilaiset osallistavat sovellukset, kuten testit ja peli

Kaikkia elementtejä ei kannata eikä voikaan samaan aikaan ja niillä kaikilla on omat roolinsa. Video esimerkiksi on tehokas tilan ja toiminnan näyttäjänä sekä tunteiden tuottajana.

Interaktiivinen grafiikka auttaa visualisoimaan suuria kokonaisuuksia ja blogi tarjoamaan henkilökohtaisemman näkökulman aiheeseen. Peli puolestaan voi viihdyttävyytensä lisäksi kertoa havainnollisesti, miten asiat toimivat.

Tarkkoja neuvoja eri elementtien käyttöön on mahdotonta antaa. Tarina ratkaisee. Olennaista on muistaa kolme asiaa:

1, Juttua suunniteltaessa on päätettävä, mikä on pääasiallinen eli voimakkain kerrontamuoto. Eli onko esimerkiksi liikkuva kuva alisteinen tekstille vai toisinpäin. Tasa-arvoisesti käytettäessä molempien teho hiipuu.

2. Tehokkaimmat elementit kannattaa sijoittaa jutun dramaturgisiin huippukohtiin, kuten alkusysäykseen ja konfliktin ratkeamiseen.

3. Multimediatoimintoja ei kannata käyttää vain sen takia, että se on mahdollista. Kunkin multimediaelementin käyttöön on löydyttävä perusteensa sen jutulle antamasta lisäarvosta.

Miksi uudenlaisia digitaalisia kerrontamuotoja? Siksi, että ilman niitä juttu amerikkalaiskoulujen eriytymisestä näyttää tältä:

propublica1

Kun se voi näyttää tältä:

pro2.png

Ja tältä:

pro4

Ja tältä:

pro3

Kaikesta interaktiivisuudesta puhumattakaan!
Tai ehkä kannattaa vertailla itse.

Siis tämä. Tai tämä.

Sillä välin journalismin pelastustaulu:

”Tarvitsemme journalismia, joka iskee tajuntaan kuin vanhat klassiset tarinat, mutta näyttää ja tuntuu tulevaisuudelta.”

Siinä kaikki.

Uusi media yrittää selittää maailmaa uudella tavalla

voxpää.png

Verkossa on paljon tappiollisia medioita, mutta osa vaikuttaa löytäneen kestävän tavan sisällön tuottamiseen, jakamiseen ja rahoittamiseen. Osa niistä on diginatiiveja, verkkoa varten syntyneitä medioita, joillakin on juurensa printtimediassa. Seuraavassa pohdin, mitä opittavaa niiltä voisi olla. Vuorossa maailmaa selittävä Vox.

Vox.com

Vox.com on – ainakin oman ilmoituksensa mukaan – selittävän journalismin sanansaattaja. Selittävä journalismi on journalismin nouseva muoto, jonka tarve on syntynyt digitaalisen maailman pirstoutuneisuudesta. Verkossa lukija ei aina ole tietoinen uutisaiheen aiemmista käänteistä, ja tarvitsee selvitystä aiheen merkityksestä eli siitä, miksi uutinen ylipäätään on uutinen.

Selittävä journalismi pyrkii vastaamaan kysymyksiin ”MITEN?” ja ”MIKSI? Se kertoo, miten tilanteeseen on jouduttu, mitä siitä voi seurata, ja mitä mahdollisia ratkaisuja siihen saattaisi löytyä. 

Selittävää otetta löytyy muun muassa tästä suomalaista koulujärjestelmää ymmärtävästä jutusta: 9 reasons Finland’s schools are so much better than America’s. (Kyllä, myös Vox luottaa voimakkaasti numeraaleihin otsikoinnissa).

Otsikoinnissaan Vox onkin pitkälti muiden verkkomedioiden kaltainen. Lukijaa esimerkiksi puhutellaan suoremmin kuin vaikkapa HS tekee:

Vox: You’ll have to wait a little longer than expected for Star Wars: Episode 8

HS: Star Wars -elokuvasarjan jatko-osa myöhästyy luvatusta seitsemän kuukautta

Ja löytyy Voxista videoitakin. Tässä yksi  listamuotoinen kulttuuriaiheinen juttu, joka videoiden avulla selittää kauhuelokuvien anatomian.voxkauhu.png

Selittävän journalismin lisäksi Voxia voi pitää myös natiivimainonnan sanansaattajana. Mainostajille suunnatussa osiossa se kehuu, että ilmoituksia tehdään samoilla työkaluilla kuin sivustoakin, ja datasovellusten osana pyörii sponsorimainoksia,  käyttäjän siitä kuitenkaan erityisesti häiriintymättä (puhun tietysti vain omasta puolestani).

Erilaisten mainonnan muotojen kokeiluun vaikuttaa olevan halukkuutta muuallakin. Esimerkiksi Guardianissa ja Huffington Postissa ilmoitetaan osan ”promotoiduista linkeistä” tarjoavan myös kaupallista sisältöä. Positiivisesti ajateltuna esimerkit osoittavat, että yritysten tuoma suora juttukohtainen sponsoriraha saattaa mahdollistaa vakavammankin journalismin tekemisen.

voxpalkki.png

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy erityisen kiinnostuneita ihmiset ovat olleet lukemaan selitettyä journalismia Donald Trumpista ja Game of Thrones -sarjasta. Niiden lisäksi on selitetty muun muassa huumesotaa ja äitiyttä. 

 aurinko.pngYHTEENVETO

(BuzzFeedin, UpWorthyn, Huffington Postin, Vicen ja Voxin pohjalta)

Tämän hetken menestyjiä ovat mediat, jotka eivät pyrikään tuottamaan sisältäjään itse. Sen sijaan ne pyrkivät luomaan yhteisöjä, jonka jäsenet sekä tuottavat sisältöjä että erityisesti jakavat niitä toisilleen.

Pyrkimyksenä on saada käyttäjässä tarve jakaa sisältö eteenpäin jo ensimmäisten sekuntien eli käytännössä otsikon lukemisen aikana.  

Tähän pyritään herättämällä lukijassa tunteita. Tehokkaimpia ovat negatiivisten tunteiden, kuten paheksunnan ja suuttumuksen lisäksi voimakkaan positiiviset tunteet, kuten nauru, liikuttuminen ja ilo.

Vahvoilla ovat myös uutisten ja ilmiöiden merkitystä avaavat jutut, yksilötarinat sekä lukijan omaa elämänhallintaa parantavat hyötyuutiset.

 Kolme ohittamatonta kysymystä: Millä saat käyttäjän:

1.  avaamaan juttusi?
2. jakamaan sitä?
3. ja lukemaan sen loppuun asti?

Ja olemaan siihen niin tyytyväinen, että palaa sivustolle myöhemminkin.

 

Vice opettaa meille jotain tärkeää asenteesta

vice.png

 Vuorossa printistä vahvasti digimaailmaan  siirtynyt, silti omaa asennettaan vuosikymmenestä toiseen uhkuva Vice.

Vice

Vice on Kanadassa perustettu aikakauslehti, joka on nykyään paljon sijoitusrahaa kerännyt portaali.

Aiheet ovat miehisiä: murhia, teknologiaa, huumeita. Jakanut 11 eri nettikanavaan, eri brändiin (Vice, Vice News, Noisey, Morherboard, Broadly, Munchys, Vice Sports, The Creators Project, I-D, Fightland, Vice on HBO), jotka tarjoavat eri aiheita uutisista, musiikista, taistelulajeihin, ruokaan ja teknologiaan.

Perinteisessä sanomalehdessä Vicen eri brändit vastaisivat osastoja. Eri brändeistä tulleet jutut kootaan edustavaksi kokoelmaksi etusivulle Vice.com.

Nykyisellään Vice tuottaa myös liikkuvaa kuvaa, kuten minidokkareita HBO:lle:

Dokumenttien tyylissä olennaista on toimittajan vahva osallistuminen tapahtumiin (kuvassa Ben Makuch). Suomessa vastaavaa tyyliä viljelee  Arman Alizad Nelosella ja Jimillä esitettävissä sarjoissaan.
asetyyppi.png

Suomessa Vicen dokumentteja esittää Ylen tv2 ja Yle Areena ainakin vuoden ajan. Ylen mukaan  niissä liikutaan mm. lifestylen, teknologian, musiikin, ilmiöiden ja ajankohtaisten aiheiden maailmassa.

Vice on siis vienyt brändäytymisen huippuunsa. Jakamalla sisältö toisistaan erottuviin brändeihin vahvistaa kunkin yhteisöä ja mahdollistaa kullekin sivustolle sopivat ilmoitus- ja sponsorointisopimukset.

Vicesta on neljä eri kielistä versiota: englanniksi, italiaksi, ranskaksi ja Espanjaksi. Lisäksi eri tavoin kohdennettuja (pääsääntöisesti englanninkielisiä) sisältöjä yli kahteenkymmeneen maahan, mikä luonnollisesti mahdollistaa alueellisen mainonnan.

Vuonna 1994 perustettu Vice on tullut pitkän tien digitaalisen maailman jättiläiseksi. Se on onnekseen tiennyt aina, mikä koukuttaa lukijoita: asenne ja aitous. Ja digitaalisessa maailmassa nuo kaksi avua nousevat vielä mennyttäkin maailmaa tärkeämmiksi.  

Huom: tuoreella videolla ohjaaja Werner Herzogin kiinnostavia ajatuksia virtuaalitodellisuudesta.

Vicen laatua onkin rosoisuus, joka toimii nykyisessä nettimaailmassa siloteltuja juttuja paremmin. Vicen toimittajilla on oma äänensä ja he uskaltavat käyttää sitä.

Aiheet ovat tarkoin valittuja, kanavana toimii omien sivujen lisäksi myös Youtube ja Snapchat. Se käyttää myös taitavasti erilaisia aihesivuja – kuten ilmastonmuutossivusto Tipping point –  eli samoja juttuja kootaan eri aihealueiden alle. Usein sivustoilla toimii ”isäntänä” blogia pitävä toimittaja.

Eri brändeistä huolimatta Vice pitää huolta kohderyhmästään. Kaikki brändit puhuttelevat samaa, miehistä kohderyhmää, vain yhteisöjen intohimon kohteet vaihtelevat.

Vice tuntuukin uskovan, että tässä maailmanajassa toimii asenne ”vähemmän on enemmän”. Mutta se ”vähä” pitää olla mahdollisimman hyvää ja levitä mahdollisimman monessa välineessä.

 kysymys.png

 Pari olennaista kysymystä:

  1. Onko brändisi kunnossa? Ilman brändiä ei voi menestyä. Valitettavasti sen hoitaminen vaatii vaivaa. Bloggaajana – ja yhä useammin myös toimittajana – olet itse oma brändisi.

  2. Pidetäänkö sinusta toisenkin kerran? Kävijämäärien lisäksi olennaista on myös sivulla palaavien kävijöiden määrä. Jos kävijäuskollisuus ei ole korkealla, tuotteesi ei ole kunnossa.

Top 20: Millaiset kulttuurijutut verkossa vetävät?


Lista perustuu muutaman vuoden aikana tehtyihin havaintoihin Hesarin kulttuurijuttujen lukijamääristä hs.fissä. Niiden tueksi ei ole sen kummempaa analyysia vaan pohjana on fiilis ja mutu.

  1.  Mielipiteelliset kirjoitukset
  2. Positiiviset jutut, joita on helppo jakaa
  3. Suuret pettymykset, esimerkiksi tyrmäävät kritiikit ja haastattelut
  4. Suuria kävijämääriä keräävät tapahtumat
  5. Jutut, joissa on jotain ainutlaatuista näytettävää, kuvakoosteet
  6. Taiteilijahaastattelut, jotka sisältävät viisautta, jota lukija voi käyttää elämässään
  7. Jutut, joissa lukija ylevöityy, ”kokee pyhän”
  8. Tyylikokeilut, esimerkiksi tekstissä
  9. Uudet näkökulmat suuren yleisön artisteihin
  10. Arkiston helmet yhdistettynä uusiin puheenaiheisiin
  11. Listat: ”Viisi väärää myyttiä balettitanssijoista”
  12. Jutut, jotka laajentavat pienen yleisön harrastusta kiinnostavalla tavalla laajemmalle yleisölle
  13. Skuupit
  14. Tavallisen ihmisen tarinat, erityisesti, kun hän saavuttaa jotain suurta
  15. Oppaana toimiminen: ”Miksi Huuto on niin nerokas teos?”
  16. Puheenaiheet: ”Mikä Loiria liikuttaneessa Armo-tekstissä pysäyttää?”
  17. Testit
  18. Tunnettujen artistien kuolemat
  19. Valokuvakoosteet menneisyydestä, kuten Massablen Retronautti-sarja.
  20. Mikä tahansa haastattelu, joka ”osuu hetkeen” ja ruokkii jotain ilmassa olevaa puheenaihetta

rautaheimoTämä on yksi vuoden 2016 luetuimmista kulttuurijutuista hs.fissä. Siinä toteutuu monta vaatimusta: Valokuvaaja vietti kymmeniä tunteja poikamiesluolissa – syntyi koskettava kuvasarja nuorten toimettomuudesta