Interaktiivinen tarinankerronta: 8 esimerkkiä, joissa lukijasta tehdään päähenkilö

Miten luoda aidosti vuorovaikutteinen teos?  Kysymys on askarruttanut niin taiteilijoita, tutkijoita, mainosmiehiä kuin journalistejakin vuosikymmenten ajan. Nyt vastaus vaikuttaa lopultakin olevan ulottuvillamme.

Käytännössä kaikkia uusia journalistisia kerrontakeinoja voi pitää interaktiivisina, koska ne vaativat ainakin klikkauksen ja skrollauksen verran osallistumista, ja niihin voi kaikkiin sijoittaa erilaisia vuorovaikutteisia toimintoja. Helpoimmin interaktiiviseksi ymmärrettävät keinot lienevät nämä:

  1. Kommenttikentät
  2. Hyperteksti
  3. Äänestykset
  4. Interaktiiviset kuvat ja kartat
  5. testit
  6. pelit

Seuraavassa poimin esimerkkejä onnistuneista ja (vähemmänkin onnistuneista) interaktiivisista jutuista. Erikseen käsittelen uutispelejä, jotka ovat uusi kiinnostava alue journalismissa.

(Jos akateemisempi kulma kiinnostaa, niin interaktiivisuutta tutkinut gradussaan Petri Vanhanen (2015) Tampereen yliopistosta.)

Esimerkkejä vuorovaikutteisista jutuista

Toimivan vuorovaikutuksen tuominen journalistiseen tuotteeseen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi tehtäväksi. Sen ovat saaneet vuorollaan kokea muun muassa sellaiset digitaalisen journalismin lippulaivat kuin The Guardian, BBC ja The New York Times.

Kenties kunnianhimoisimpia interaktiivisia projekteja ovat olleet Th e Guardianin ja BBC:n tuotokset ensimmäisestä maailmansodasta.Ensimmäisenä interaktiivisen dokumenttinsa sai aikaan Guardian.

A global guide to the first world war

ww1.pngKahdeksalla kielellä toimiva dokumentti nojasi pitkälti British Academylta saatuun liikkuvaan kuvaan. Interaktiivisuus rajoittui kuitenkin lähinnä katsottavan materiaalin valintaan.

Our World War

bbc.pngBBC nosti keskiöön vielä enemmän käyttäjän. Tuloksena on eräänlainen useampiosainen fiktiivinen lyhytelokuva taisteluista, jossa käyttäjä itse vaikuttaa elokuvan kulkuun. Hän saa myös arvion omista kyvyistään johtajana.

The N-word

n-word.pngUudenlaisen mahdollisuuden videoiden kuluttamiseen jutun sisällä tarjoaa Washington Post, joka antaa käyttäjälle interaktiivisuutta. Tämän kolme valintaa vaikuttavat siihen, millaista keskustelua n-sanan käytöstä hän pääsee seuraamaan. Esimerkki osoittaa myös, että toimivan interaktiivisuuden kehittäminen on vaikeaa.

A Short history of the Highrise

2000Yksinkertaista interaktiivisuutta tarjoaa myös The New York Timesin sinänsä hieno minidokumenttisarja, joka antaa käyttäjälle mahdollisuuden hyppiä videon osien välillä.

Rebuilding Haiti

haitiPelillisempi näkökulma interaktiivisuuteen on tässä sovelluksessa, jossa käyttäjä pääsee testaamaan kyvykkyyttään rakentaa Haiti uudelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen.

Voting-rights groups challenge electoral purges

aljaz.pngPerinteinen tapa osallistaa käyttäjää on tarjota hänelle mahdollisuus löytää itselle merkityksellisiä tietoja esimerkiksi nimihaun avulla, kuten tässä Al Jazeeran jutussa.

Loud Austin

zip.pngTässä jutussa käyttäjä voi syöttää hakukenttään postinumeronsa ja  hakea tiedot äänenvoimakkuuksista ja valituksista omassa lähiympäristössään.

ape.pngOngelma pohdittavaksi: Useimmissa jutuissa on jokin interaktiivinen pala, mutta kokonaisen uudenlaisen dramaturgian luomiseen se ei riitä. Missä ovat jutut, joissa lukijan omat valinnat pitävät hänet koukussa alusta loppuun saakka?

Mainokset

12 natiivimainosta, joista voi oppia jotakin (tai sitten vaan paheksua niitä)

Natiivimainonta kasvaa – haluttiin tai ei – niin Suomessakin muuallakin. Nyt onkin hyvä hetki tarkistaa, millaisin mallein natiivimainonnan edelläkävijämediat  ovat sitä maailmalla toteuttaneet.

Suomessa verkkomainonnan kasvua ja kehitystä ajava järjestö IAB Finland muistuttaa Journalistin ohjeiden painottavan mainossisällön ja toimituksellisen aineiston erottamista. Tässä sen suositukset natiivimainonnan käyttämisestä:

1) Natiivimainos sisältää visuaalisen elementin, jonka kautta kuluttaja ymmärtää olevansa mainossisällön eikä toimituksellisen sisällön parissa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi mainostajan logoa, värejä tai muita elementtejä, jotka erottavat mainossisällön toimituksellisesta sisällöstä.

2) Natiivimainos sisältää tunnistetekstin, jonka kautta kuluttaja ymmärtää olevansa mainossisällön eikä toimituksellisen sisällön paris sa. Käyttökelpoisia tunnistetekstejä voi asiayhteydestä riippuen olla esim. ”ILMOITUS”, ”MAINOS” tai muu selkeä ja ymmärrettävä ilmaisu.

3) Natiivimainossisällön tulee noudattaa viranomaisten ohjeita ja alan itsesääntelyelimien antamia suosituksia mainonnan tunnistettavuudesta ja piilomainonnan torjumisesta (esim. edellä mainitut KKV:n ja ICC:n ohjeistukset sekä Journalistin ohjeet).

Kävin läpi kymmeniä natiivimainoksia maailman johtavissa verkkomedioissa. Hieman yllättäen kaikissa jutuissa sponsoreiden nimi on jossain muodossa merkitty juttuun, mihin enemmän, mihin vähemmän näkyvästi.

Seuraavassa onnistuneimpia esimerkkejä natiivimainonnasta.

A Hollywood Mystery (klikkaa otsikkoa)

trumpo.pngElokuvatuotantoyhtiö Bleecker Streetin sponsoroima featurekokonaisuus käsikirjoittaja Dalton Trumbosta. Myös mobiilissa hienosti toimiva juttu ei eroa millään tavoin New York Timesin muusta featureaineistosta vaan kuuluu monia kerrontamuotoja käyttävien digijuttujen parhaimmistoon. Syy sponsorointiin oli se, että tuotantoyhtiö oli juuri saanut valmiiksi elokuvan Trumbosta.

Two Engineers Have Created the Doll Every Young Girl Should Be Playing With

doll.png

Kenkäkauppa Cole Haan puolestaan sponssaa juttua, joka kertoo kahdesta naisesta, jotka ovat tehneet nukkeja, jotka opettavat tyttöjä olemaan insinöörejä. Hieno tarina ja mainostajan toivomaa asennetta, vaikkakaan kovin vahvaa yhteyttä kenkiin ei löydykään.

MobileMinded

mashable.pngMashablessa julkaistun natiivimainoksen maksajana on Mastercard. Mobiilimyönteinen juttu kertoo ihmisen ja älypuhelimen suhteesta ilmaisuvoimaisella grafiikalla ryyditettynä.

A-Zzz OF BEDROOM IDEAS

ikea.pngTelegraphin ja Ikean unitesti voisi olla osa minkä tahansa lehden unettomuutta ja sen hoitoa käsittelevää juttua. Olennaista on, että testi ei tyrkytä Ikean tuotteita ratkaisuksi mihinkään vaan antaa aivan lääketieteellisiä päteviä ohjeita uniongelmiin. Toki kuvat ovat yllättäen hyvin nukkuneiden näköisistä ihmisistä ja Ikean omat makuuhuoneet saattavat välähtää uniongelmien ratkaisuna useammankin lukijan mieleen.

Why Your New Employee’s First Six Months Matter Most

fedex.pngTalouslehti Forbes on ollut yksi natiivimainonnan innokkaimmista käyttäjistä. Piilomainontasyytöksiäkin hankkinut Forbes ei juurikaan käytä natiivimainonnassaan uusia kerrontaelementtejä vaan jutut on kirjoitettu ja otsikoitu lähinnä kiinnostavan talousjutun muotoon. Tämä listamuotoon kirjoitettu valjuhko juttu on FedExin sponsoroimaa materiaalia.

How The Internet Of Things Will Rule Your Workday In 2020

forbes.png

Forbesin CenteryLinkin sponsoroimassa mainoksessa on käytetty infografiikkaa havainnollisella tavalla. Lehden omasta materiaalista sen erottaa vain sponsorilogo.

Sunbathing: Expectation Vs. Reality

cancer.png
Natiivimainonnasta(kaan) ei voi puhua mainitsematta Buzzfeedia, jonka koko bisnesidea rakentuu sponsoroitujen sisältöjen varaan. Buzzfeedin listat, testit ja muut formaatit antavat tehokkaan, nopean ja kustannustehokkaan tavan tehdä erittäin laajalle leviäviä natiivimainoksia. Tässä Cancer Research UK:n poikkeuksellisen tehokas ihosyöpämainos.

15 Bands That Propably Wouldn´t Exist Without Led Zeppelin

led.pngBuzzfeedin Spotify-mainoksessa on luonnollisestikin mukana biisilista.

Dear Kitten

Buzzfeedin natiivimainonta  ulottuu myös videoihin, joiden määrän uskotaan natiivimainonnassakin kasvavan. Friskiesille tehty Dear Kitten –kissamainossarjan tehoa on vaikea epäillä. Sitä on katseltukin  kymmeniä miljoonia kertoja.

Beatboxing Transforms Education at Lavelle School for the Blind.

blind.pngMyös pankkiiriliike Wells Fargo luottaa ihmisläheisen tarinan voimaan SLATEssa julkaistussa jutussa, jossa kertoo muun muassa ilmaisuvoimaisien videoiden avulla näkövammaisistaa beatboxaajista.

We’ve Disguised This Newcastle Ad as an Article to Get You to Click It

bollocks.png

Osa natiivimainonnasta leikittelee journalismin konventioilla, kuten tämä Newcastlen olutmainos, jota ei koskaan tehty. Traileri on kuitenkin valmistunut ja näyttelijä Anna Kendrick maksettu mukaan. Mainossarjan tässä osassa keskustellaan olemattomasta mainoksesta.

Everyday hero or thief? Cyber criminal to address 2012 arrest

peli.pngSaman tekee Marvelin Mashablella julkaistu hulvaton pelimainos.

Loppukaneetti: Natiivimainontaa on kahdenlaista: hyvää ja huonoa. Sama pätee journalismiin.

Grafiikka ei ole enää koskaan entisellään


Digijutut tarvitsevat onnistuakseen paljon enemmän kuin vain tekstiä.  Uusista kerrontamuodoista esittelyvuorossa on grafiikka, ja pitkälti interaktiivinen sellainen. (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

How Trump Happened?

trump.png

Yksinkertaisuus lumoaa tässä Trump-ilmiön syntyä havainnollistavassa täysin liikkuvaan graafiikkaan nojaavassa ja helposti omaksuttavassa jutussa.

http://graphics.wsj.com/elections/2016/how-trump-happened/

Losing Ground

kartta

Interaktiivisen kartan luksusmalli! Lahjoitusvaroin toimivan Propublican laajassa jutussa interaktiivinen kartta havainnollistaa Louisianan vajoamisen. Käyttäjä pääsee itse valitsemaan muun muassa, millä vuosikymmenellä haluaa vedenpintaa tarkastella.

253.000 millones bajo cuerda

karttamundo

Perusselkeää interaktiivisen karttagrafiikan käyttöä. Grafiikkaikoneita klikkailemalla pääsee kätevästi myös äänitiedostoihin. Saman informaation välittäminen tekstissä olisi ollut vaikeaa ja tylsää.

A History of American Indian Education

aikajana.png
EdWeekin laajassa, intiaanien koulutuksesta kertovassa jutussa käytetään laajasti erilaisia uusia kerrontamuotoja. Mukana myös poikkeuksellisen käyttäjäystävällisesti toteutettu aikajana

The Norwegian Victims

ng.png
Lähes kaikki digitaalisen keinot ovat käytössä VG:n huimassa juttukokonaisuudessa, joka kertoo norjalaisuhreista toisessa maailmansodassa.

Snow Fall

snowfall.pngYksi komeimmista on edelleen New York Timesin Snow Fallin vuoristografiikka, joka on samaan aikaan sekä informatiivinen ja visuaalinen että dramaattinen ja voimakkaita emootioita aiheuttava.

The depth of the problem

malesia

Eikä grafiikan tarvitse olla niin interaktiivinenkaan, jos idea on hyvä. Kuten tässä Washington Postin malesialaiskoneen löytämisen ongelmaa valottavassa grafiikassa. Pahoittelen, mutta kuvaan mahtui grafiikasta vain noin 1/20, eli jos haluat ymmärtää mistä puhun, niin klikkaa ihmeessä jutun otsikkoa.

One Race, Every Medalist Ever

olympia.png

Hieno idea, hieno toteutus! New York Times juttu kertoo, miten 100 metrin juoksijoiden nopeus on historian edetessä parantunut. Vastaavanlainen, vielä hienompi on ymmärtääkseni toteutettu eläinten juoksunopeutta kuvaamaan, mutta sitä en onnistunut löytämään.

Toisin kuin näissä, monissa muissa ansiokkaissakin jutuissa infografiikat, interaktiiviset kartat ja muut dataviritykset tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta, eivätkä ne tuota suurempaa lisäarvoa itse tekstiin. Useimmiten niin käy, kun asiaa ei ole alusta pitäen mietitty kerrontamuodon ehdoilla. Grafiikka ei ole koriste vaan se voi olla koko jutun ydin!

Neljä juttua, joita katsellessa vaan ajattelee, että vau, miten ne ovat osanneet


Seuraavaksi esittelen suuren määrän erilaisia digijuttuja maailman medioista. Esimerkit on jaettu kolmeen ryhmään. Osa-alueet ovat: kuvitus, grafiikka ja video. Myöhemmin palaan esimerkkeihin digijutun dramaturgian osalta.  Ensimmäisenä siis esimerkkejä hienosti kuvitetuista jutuista. Olkaapa hyvä! (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

You’re 16. You’re a Pedophile. You Don’t Want to Hurt Anyone. What Do You Do Now?pedofiilijuttu

Matter-multimediastudion komeasti liikkuvaa grafiikkaa teemakuvituksena käyttävä (persoonallisesti otsikoitu) juttu 16-vuotiaasta pedofiilistä, joka ei haluaisi olla sellainen.

Tässä ohjaaja Erich Nagler kertoo, miten kuvitus syntyi.

 The Secret Life of Passwords

password2.png

The New York Timesin jutussa kuvituksena käytetään poikkeuksellisen hienosti toteutettuja videoita, jotka myös vievät tarinaa eteenpäin.

 The NRA’s Murder Mystery

mj.pngPitkälti lahjoitusvaroin toimivan Mother Jonesin murhajuttu osoittaa, että aina ei tarvitse olla kaikki tietotaito käytössä. Kuvat kertovat sen mitä tarvitaan ja visuaalinen ilme  on juttuun sopivan pelkistetty. Väliotsikot toimivat punaisen tehostevärin kanssa hienosti.

Mobile Health: Apps for Every Age and ouch

toddlerOtsikko jättää ehkä toivomisen varaa, mutta käyttöliittymä ja kuvitus ei! Kännykän mahdollisuuksista terveydenhuollossa kertovassa jutussa on nerokkaasti yhdistetty graafinen kuvittaminen scrollaamiseen. Tästä pitäisi tehdä formaatti!

Olisi mahtavaa, jos jokainen voisi aina luoda kaiken alusta ja luoda oman ainutlaatuisen teoksensa. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Siksi tarvitaan formaatteja!

 

Lukijalle

kuollut lisko


Kuollut. Kuollut. Kuollut.

Kuollut.

Printti on kuollut, media on kuollut ja toimittajien ammattikunta se vasta ihan kuollut onkin.

Digitalisoitumisen ryskyttäessä rakenteita uusiksi koko maailmassa, vanhojen mediatalojen terminaalivaiheesta on vähitellen tulossa vanha uutinen, jonka kertomiseksi ei jaksa kovin paljon palstamillimetrejä uhrata.

Viimeisimpänä naulana arkkuun Snapchat, Facebook ja Twitter ovat vuoden 2016  aikana panostaneet siihen, että juttuja ja videoita katsottaisiin suoraan somen sisällä sen sijaan, että niitä luettaisiin medioiden omilla sivuilla. Näin sosiaalisesta mediasta tulee uusi julkaisukanava ja perinteiseltä medialta loppuvat loputkin rahat.

Muutenkin Google ja Facebook jyräävät tällä hetkellä perinteistä mediaa tavalla, jota ei joukkoviestinnän historiassa ei aiemmin ole koettu

Mitä siis tehdä?
En tiedä.
Ehkä entistäkin parempia juttuja.

.Samaan aikaan moni toteaa journalismin elävän vahvempana kuin koskaan. Journalistien siirtyessä etsimään uutta elämäntarkoitustaan viestintätoimistoista tai vanhustenhuollon parista, heidän paikkansa ovat ottaneet uudet diginatiivit mediat, bloggaajat, kansalaisjärjestöt, somettajat ja yritykset.

Hyvin siis menee?

No ei ihan niinkään.

Syitä on muutama:

1. Tarinat ja formaatit samankaltaistuvat vauhdilla. Kaikkea testataan, mitataan ja kehitetään.
2. Juttujen ja juttutyyppien eloonjäämistaistelussa selviävät vain eniten käyttäjiä hankkineet.
3. Ne ovat yleensä listoja, testejä ja tunteisiin vetoavia videopätkiä.

Useimpien kaupallisten  digimedioiden pyrkimys on tehdä niin suosittua sisältöä kuin mahdollista, tai ainakin saavuttaa merkittävä volyymi omassa kohderyhmässä. Vaikka jopa Buzzfeed on viime aikoina palkannut riveihinsä vakavasti otettavia toimittajia, on yhteiskunnallisesti merkittävän sisällön määrä häviävän pieni kokonaistarjonnassa.

Kunnallispolitiikka ei tunnu uusia medioita
edelleenkään oikein kiinnostavan.

Eivätkä tilannetta oikein korjaa itsenäiset yrittäjätkään. Oli yksittäinen bloggaaja kuinka taitava, rohkea ja omistautunut tahansa, hänen resurssinsa ovat rajalliset. Erityisesti tämä tarkoittaa kykyä suojautua jutun kohteen mahdollisilta oikeustoimilta. Yksittäisen ihmisen voi kaataa lakimiesarmeijalla (tai pahimmillaan palkkatappajalla) toimitusta tai mediataloa ei.

Lisäksi yksilöiden maailmankuvan muuttuessa oman  kuplan sisäiseksi todellisuudeksi, yhteiskunnallinen vuoropuhelu ja ymmärrys katoaa. Kun perinteiset mediat eivät enää pysty toimimaan keskusteluareenoina, tuloksena on heimoistumista, jossa eri lailla ajattelevien mielipiteitä ei haluta edes kuulla, saati ottaa huomioon (Tässä pari vuotta sitten tekemäni kolumni aiheesta.)

Algoritmien jyrätessä sortuu demokratia.
Ihan oikeasti. Ei siitä enempää.

Näyttökuva (4)

Yllä muuten Buzzfeedin huippujaettu kuva, joka aika monen mielestä näyttää siltä kuin joku esittelisi anusta vauvalle.
Niin ei kuitenkaan ole.
Vastaus löytyy täältä.
Klikkasitko?
Sitähän minäkin.

Mitä tämä blogi pitää sisällään?

Olen itse usean vuoden ajan sekä opiskellut uutta journalismia teoriassa että toteuttanut sitä käytännössä. Vuoden 2011 olin Sanoman toimittajakoulun Media 2021 -kurssilla, joka nimensä mukaisesti etsi vastauksia siihen, millaista on työ mediassa 10 vuoden kuluttua.

Pohdinta jatkui Kulttuurirahaston järjestämällä viiden kuukauden mittaisella Kulttuurijournalismin Mestarikurssilla. kulttuuritoimittajan työssäni Helsingin Sanomissa. Ennen Hesaria olen työskennellyt muun muassa vuoden Maikkarilla ja 13 vuotta Nelosen uutisissa.

Aika monta tuhatta tv-juttua on tullut tehtyä.

Ja noin sata erilaista testiä.

Työskentelyni jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä vaiheessa kahlasin läpi lähinnä ulkomaisia, jollain tavoin digitaalisessa maailmassa kunnostautuneita medioita. Joukossa oli niin vanhoja osaajia (kuten The New York Times, Washington Post, NRP ja The Guardian) kuin uusia diginatiiveja haastajiakin (esimerkiksi Vox Media, Buzzfeed, UpWorthy, Atavist, ja Pitchfork).

Minua kiinnosti, mitä ulkomaiset mediat voisivat opettaa esimerkiksi yhteisöjen perustamisesta, juttujen jakamisesta, otsikoinnista ja datajournalistisista keinoista.

Toisessa vaiheessa keskityin featurejuttuihin ja digitaaliseen tarinankerrontaan. Halusin tietää, millaista dramaturgiaa jutuissa käytetään, ja miten ne hyödyntävät uusia kerronallisia keinoja.

Erityisesti halusin tietää:

1. Miten juttujen dramaturgia on rakennettu?
2.
Millaisia interaktiivisia elementtejä niissä on?
3. Miten ne käyttävät videoita?
4.
Miten uudet elementit yhdistyvät tekstiin?
5. Mitä voisin oppia natiivimainonnasta?

Asian selvittämiseksi kävin kevään 2016 aikana läpi satoja ja taas satoja netissä julkaistuja juttuja, joissa oli käytetty digiajan kerrontaa.
Noista jutuista poimin onnistuneita esimerkkejä ja pyrin myös löytämään sellaisia lainalaisuuksia, joiden avulla olisi mahdollista luoda uusia featurejournalismin formaatteja.

Loputtoman kahlaamisen seurauksena löytyikin paljon sisältöä, joka on ominaista juuri uudelle medialle.

Suuri osa siitä oli huonoa, osa loistavaa.

Kaikessa oli jotakin opittavaa.

Miksi?

Moni saattaa kysyä – ja on kysynytkin  – eikö journalismissa olisi tärkeämpääkin tutkittavaa kuin kerrontamuodot. Ratkaisematta kun on muun muassa niinkin perustavaa laatua oleva asia kuin ansaintalogiikka.
Ymmärrän ongelman. Uskon kuitenkin, että entistä vahvemmalla kerronnalla on suuri taloudellinenkin merkitys. Paitsi, että dramaturgisesti voimallinen juttu kerää enemmän käyttäjiä ja lisää keskimääräistä lukuaikaa, se myös mahdollistaa aiempaa monipuolisemman ilmoittelun sivustolla.
Luonteensa vuoksi datajournalistiset sovellukset kun vaikuttavat sopivan esimerkiksi sponsorointiin ja natiivimainoksiin perinteisiä juttuja paremmin.
Lisäksi ihminen hyväksyy väliin millaisia mainoksia tahansa, jos tarina imee riittävästi.

Aha.

lukija vedessä.jpgOppaan tarkoitus on siis olla opas. Ei tieteellinen tutkimus, analyysi tai edes kattava selvitys. Se on henkilökohtainen tutkimusmatka, jonka tarkoituksena on kehittää omaa osaamista, raportoida havainnoista ja kehittää muutama yleisesti hyödynnettävä juttuformaatti.

Tässä kaksi jo  tekemääni uudenlaista juttua (klikkaa otsikkoa):
1. ISIS VASTAAN SINÄ (interaktiivinen peli, jossa käyttäjä pyrkii nujertamaan äärijärjestön)
2. Pärjäisitkö taidesijoittajana? (interaktiisessa tarinassa pääsee testaamaan, selviäisikö taidehuutokaupasta voittajana)

Lisäksi tarkoitukseni on tarjota esimerkkejä kymmenistä loistavista digijutuista.
Surkeat olen jättänyt suosiolla syrjään. Kuten myös perinteisen uutiskerronnan.

Opas on tarkoitettu paitsi perinteisissä mediataloissa työskenteleville toimittajille, kuvaajille ja graafikoille, myös freelancereille tai oman uuden median perustamista suunnitteleville.  Nykyään verkko on täynnä  työkaluja, jotka mahdollistavat uusien kerrontatapojen käytön periaatteessa kenelle tahansa.

Siitäkin lisää myöhemmin.

Ennen kirjoittamista annoin itselleni kolme lupausta:

1. Opas on ilmainen.
2. Siinä on alle sata sivua.
3.
Siinä on loputtomasti listoja.
4.
Mutta ei lainkaan huutomerkkejä.

Kaksi neljästä.

Ei huonosti!

Yhden asian voin paljastaa jo nyt:
1. Juttu ei saa olla tylsä.

Koskaan. Ikinä. Mistään syystä.
Jos juttua ei lue kukaan, sen arvo on nolla.

Sen sijaan sekä juttu voi samaan aikaan olla sekä merkityksellinen että kiinnostava.
Ja kuten suomalainen journalismikin: parempaa kuin koskaan.