Näin saat juttusi leviämään Facebookissa – 4 pätevää päivitystä

fb.png


Jutut leviävät nykyään tehokkaimmin sosiaalisen median avulla eikä ainakaan tällä hetkellä yhdelläkään medialla ole varaa juttujensa some-markkinoinnista kieltäytyä.

Jotta se olisi mahdollisimman tehokasta, kannattaa uhrata muutama hetki asian pohtimiseen.

Millainen on sinun, mediasi tai toimituksesi ääni Facebookissa.

Oman kokemukseni mukaan tehokkaimmat Facebook-päivitykset ovat positiivisia ja innostuvia.

Tutkimustenkin mukaan positiivinen tunnereaktio (kuten kunnioittava hämmästys tai yllättävä haltioituminen) aiheuttaa vastaanottajassa uskollisuutta ja halua jakaa viestiä eteenpäin. Myös hyvän asian puolesta närkästyminen aiheuttaa toimintaa. Sen sijaan suru ja varsinkin pelko lamaannuttavat.

Päivitys on parhaimmillaan silloin, kun sen koukuttava kohta nousee jutusta itsestään, koska tällöin vastaanottaja todennäköisimmin myös lukee jutun. Päivityksen nähneiden ja jutun todella lukeneiden ero kun on yleensä suuri, ja päivittäjä voi olla tyytyväinen, jos 15 prosenttia todella lukee jutun.

Todellista taitoa vaatii ottaa huomioon myös itse jutun otsikko ja kuva, joiden  aiheuttamasta montaasista fb-päivityksen todellinen vaikutus syntyy.

Kärjistäen sanottuna juttua tehokkaasti markkinoiva Facebook-päivitys on positiivinen, tunnereaktion aiheuttama ja ytimekäs. Siinä on myös usein esitelty jutussa esiintyvä ihminen, joka sanoo elämästä jotain lukijaa elähdyttävää.

1. POSITIIVISUUS
Upea Märta! 

face1
 
Kirjailija Märta Tikkasella on aina ollut taito laittaa itsensä likoon. Nyt hän puhuu vanhenemisesta.
HS.FI
 
 2. TUNNEREAKTIO
Monet hänet muistavat, monet häntä kaipaavat.
Seppo ja sello, ikuisesti muistoissamme.
face2.png
 
Seppo Laamanen 1928–2016
HS.FI
 
3. YTIMEKKYYS
Jari Tervolta painavia sanoja rasismista.
 face3.png
                                                                      
4
. TEHOKAS SITAATTI
”Minähän joudun nyt rollaattorilla kulkemaan. Mutta ei tässä mitään, olen eläkeukko jo.
Kyllä tässä ehtii jo rauhassa olemaan.” Antti Litjan mielestä elämä voi olla ihan hyvää,
vaikka ei enää näyttelemään pääsisikään.
 face4.png
HS.FI

 Nousussa ovat myös chat-sovellukset, kuten Snapchat. HS:n tutkimuksen mukaan alle kaksikymppiset jakavat asioita mielummin suoraan pienempien porukoiden kesken kuin suuremmalle joukolle esimerkiksi Facebookissa.

 

 

Mainokset

Kolme videokerronnan trendiä, jotka voivat muuttaa maailman (tai ainakin työsi)

frog


360 asteen videot

360 asteen video on yleensä luotu pallokamerajärjestelmällä, joka tallentaa kohteesta yhdellä kuvauskerralla 360 asteen kuvaa. Ns. panoraamavideon käyttäjä voi itse valita, mitä kohtaa kuvassa katsoo, ja maisema muuttuu päätä kääntämällä. Näin hän kokee kuin olisi itse paikan päällä. New York Times jakoi vuonna 2015  lukijoilleen miljoonia pahvisia laseja, joissa ruutuna toimii älypuhelin. Suomalaisista medioista 360 asteen videoita julkaisevat ainakin Hesari ja MTV.

Yksi esimerkki löytyy tästä norsuaiheista videosta.

Pystyvideot

Aivan tyhmä formaatti, mutta niinpä vaan vaikuttaa yleistyvän katselun siirtyesäsä älypuhelimiin. Etenkin Snapchatin käyttäjille pystyvideo on jo kuulemma luonnollinen muoto. Voi olla, voi olla olematta.

”Mykät” videot

Kännyköiden vaikutuksesta moni katsoo – varsinkin tekstijutun ohessa olevan videon – usein ilman ääntä. Tämä aiheuttaa haasteita perinteiseen äänen ja kuvaan montaasiin tottuneille toimittajille, mutta avaa monenlaisia mahdollisuuksia muun muassa graafiseen kerrontaan nojaaville tekijöille. Paradoksaalisesti äänikirjojen ja podcastien suosio on samaan aikaan lisääntynyt.

Pari näppärää kulttuuriaiheista videota

Pornoelokuvakauppiaan elämää kuvataan tuoreesti ja intohimottomasti. Shopkeeper voitti Kuvajournalismi 2015 -palkinnon videosarjan.

Mediastorm-tuotantoyhtiön 10-minuuttinen minidokumentti pienestä rullatuolipojasta, taistelijasta.

Kannattaa myös vilkaista tämä Slaten poikkeuksellisen viihdyttävä videokritiikki!

 

 

 

Grafiikka ei ole enää koskaan entisellään


Digijutut tarvitsevat onnistuakseen paljon enemmän kuin vain tekstiä.  Uusista kerrontamuodoista esittelyvuorossa on grafiikka, ja pitkälti interaktiivinen sellainen. (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

How Trump Happened?

trump.png

Yksinkertaisuus lumoaa tässä Trump-ilmiön syntyä havainnollistavassa täysin liikkuvaan graafiikkaan nojaavassa ja helposti omaksuttavassa jutussa.

http://graphics.wsj.com/elections/2016/how-trump-happened/

Losing Ground

kartta

Interaktiivisen kartan luksusmalli! Lahjoitusvaroin toimivan Propublican laajassa jutussa interaktiivinen kartta havainnollistaa Louisianan vajoamisen. Käyttäjä pääsee itse valitsemaan muun muassa, millä vuosikymmenellä haluaa vedenpintaa tarkastella.

253.000 millones bajo cuerda

karttamundo

Perusselkeää interaktiivisen karttagrafiikan käyttöä. Grafiikkaikoneita klikkailemalla pääsee kätevästi myös äänitiedostoihin. Saman informaation välittäminen tekstissä olisi ollut vaikeaa ja tylsää.

A History of American Indian Education

aikajana.png
EdWeekin laajassa, intiaanien koulutuksesta kertovassa jutussa käytetään laajasti erilaisia uusia kerrontamuotoja. Mukana myös poikkeuksellisen käyttäjäystävällisesti toteutettu aikajana

The Norwegian Victims

ng.png
Lähes kaikki digitaalisen keinot ovat käytössä VG:n huimassa juttukokonaisuudessa, joka kertoo norjalaisuhreista toisessa maailmansodassa.

Snow Fall

snowfall.pngYksi komeimmista on edelleen New York Timesin Snow Fallin vuoristografiikka, joka on samaan aikaan sekä informatiivinen ja visuaalinen että dramaattinen ja voimakkaita emootioita aiheuttava.

The depth of the problem

malesia

Eikä grafiikan tarvitse olla niin interaktiivinenkaan, jos idea on hyvä. Kuten tässä Washington Postin malesialaiskoneen löytämisen ongelmaa valottavassa grafiikassa. Pahoittelen, mutta kuvaan mahtui grafiikasta vain noin 1/20, eli jos haluat ymmärtää mistä puhun, niin klikkaa ihmeessä jutun otsikkoa.

One Race, Every Medalist Ever

olympia.png

Hieno idea, hieno toteutus! New York Times juttu kertoo, miten 100 metrin juoksijoiden nopeus on historian edetessä parantunut. Vastaavanlainen, vielä hienompi on ymmärtääkseni toteutettu eläinten juoksunopeutta kuvaamaan, mutta sitä en onnistunut löytämään.

Toisin kuin näissä, monissa muissa ansiokkaissakin jutuissa infografiikat, interaktiiviset kartat ja muut dataviritykset tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta, eivätkä ne tuota suurempaa lisäarvoa itse tekstiin. Useimmiten niin käy, kun asiaa ei ole alusta pitäen mietitty kerrontamuodon ehdoilla. Grafiikka ei ole koriste vaan se voi olla koko jutun ydin!

Neljä juttua, joita katsellessa vaan ajattelee, että vau, miten ne ovat osanneet


Seuraavaksi esittelen suuren määrän erilaisia digijuttuja maailman medioista. Esimerkit on jaettu kolmeen ryhmään. Osa-alueet ovat: kuvitus, grafiikka ja video. Myöhemmin palaan esimerkkeihin digijutun dramaturgian osalta.  Ensimmäisenä siis esimerkkejä hienosti kuvitetuista jutuista. Olkaapa hyvä! (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

You’re 16. You’re a Pedophile. You Don’t Want to Hurt Anyone. What Do You Do Now?pedofiilijuttu

Matter-multimediastudion komeasti liikkuvaa grafiikkaa teemakuvituksena käyttävä (persoonallisesti otsikoitu) juttu 16-vuotiaasta pedofiilistä, joka ei haluaisi olla sellainen.

Tässä ohjaaja Erich Nagler kertoo, miten kuvitus syntyi.

 The Secret Life of Passwords

password2.png

The New York Timesin jutussa kuvituksena käytetään poikkeuksellisen hienosti toteutettuja videoita, jotka myös vievät tarinaa eteenpäin.

 The NRA’s Murder Mystery

mj.pngPitkälti lahjoitusvaroin toimivan Mother Jonesin murhajuttu osoittaa, että aina ei tarvitse olla kaikki tietotaito käytössä. Kuvat kertovat sen mitä tarvitaan ja visuaalinen ilme  on juttuun sopivan pelkistetty. Väliotsikot toimivat punaisen tehostevärin kanssa hienosti.

Mobile Health: Apps for Every Age and ouch

toddlerOtsikko jättää ehkä toivomisen varaa, mutta käyttöliittymä ja kuvitus ei! Kännykän mahdollisuuksista terveydenhuollossa kertovassa jutussa on nerokkaasti yhdistetty graafinen kuvittaminen scrollaamiseen. Tästä pitäisi tehdä formaatti!

Olisi mahtavaa, jos jokainen voisi aina luoda kaiken alusta ja luoda oman ainutlaatuisen teoksensa. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Siksi tarvitaan formaatteja!

 

Uudet kertomisen tavat tunkevat journalismiin. Miten sinä voisit hyötyä niistä?

voikukka.png

Verkko mahdollistaa perinteisten ja uusin kerrontaelementtien yhdistelemisen täysin ainutlaatuisella tavalla. Käytössä ovat ainakin:

  1. Teksti
  2. Valokuvat
  3. Hyperteksti
  4. Videokuva ja ääni
  5. Kuvarummut
  6. Animaatiot
  7. Blogit
  8. Äänestykset
  9. Informaatiodata, kuten interaktiiviset kuvat ja kartat
  10. Aikajanat
  11. Listat
  12. Erilaiset osallistavat sovellukset, kuten testit ja peli

Kaikkia elementtejä ei kannata eikä voikaan samaan aikaan ja niillä kaikilla on omat roolinsa. Video esimerkiksi on tehokas tilan ja toiminnan näyttäjänä sekä tunteiden tuottajana.

Interaktiivinen grafiikka auttaa visualisoimaan suuria kokonaisuuksia ja blogi tarjoamaan henkilökohtaisemman näkökulman aiheeseen. Peli puolestaan voi viihdyttävyytensä lisäksi kertoa havainnollisesti, miten asiat toimivat.

Tarkkoja neuvoja eri elementtien käyttöön on mahdotonta antaa. Tarina ratkaisee. Olennaista on muistaa kolme asiaa:

1, Juttua suunniteltaessa on päätettävä, mikä on pääasiallinen eli voimakkain kerrontamuoto. Eli onko esimerkiksi liikkuva kuva alisteinen tekstille vai toisinpäin. Tasa-arvoisesti käytettäessä molempien teho hiipuu.

2. Tehokkaimmat elementit kannattaa sijoittaa jutun dramaturgisiin huippukohtiin, kuten alkusysäykseen ja konfliktin ratkeamiseen.

3. Multimediatoimintoja ei kannata käyttää vain sen takia, että se on mahdollista. Kunkin multimediaelementin käyttöön on löydyttävä perusteensa sen jutulle antamasta lisäarvosta.

Miksi uudenlaisia digitaalisia kerrontamuotoja? Siksi, että ilman niitä juttu amerikkalaiskoulujen eriytymisestä näyttää tältä:

propublica1

Kun se voi näyttää tältä:

pro2.png

Ja tältä:

pro4

Ja tältä:

pro3

Kaikesta interaktiivisuudesta puhumattakaan!
Tai ehkä kannattaa vertailla itse.

Siis tämä. Tai tämä.

Sillä välin journalismin pelastustaulu:

”Tarvitsemme journalismia, joka iskee tajuntaan kuin vanhat klassiset tarinat, mutta näyttää ja tuntuu tulevaisuudelta.”

Siinä kaikki.

Uusi media yrittää selittää maailmaa uudella tavalla

voxpää.png

Verkossa on paljon tappiollisia medioita, mutta osa vaikuttaa löytäneen kestävän tavan sisällön tuottamiseen, jakamiseen ja rahoittamiseen. Osa niistä on diginatiiveja, verkkoa varten syntyneitä medioita, joillakin on juurensa printtimediassa. Seuraavassa pohdin, mitä opittavaa niiltä voisi olla. Vuorossa maailmaa selittävä Vox.

Vox.com

Vox.com on – ainakin oman ilmoituksensa mukaan – selittävän journalismin sanansaattaja. Selittävä journalismi on journalismin nouseva muoto, jonka tarve on syntynyt digitaalisen maailman pirstoutuneisuudesta. Verkossa lukija ei aina ole tietoinen uutisaiheen aiemmista käänteistä, ja tarvitsee selvitystä aiheen merkityksestä eli siitä, miksi uutinen ylipäätään on uutinen.

Selittävä journalismi pyrkii vastaamaan kysymyksiin ”MITEN?” ja ”MIKSI? Se kertoo, miten tilanteeseen on jouduttu, mitä siitä voi seurata, ja mitä mahdollisia ratkaisuja siihen saattaisi löytyä. 

Selittävää otetta löytyy muun muassa tästä suomalaista koulujärjestelmää ymmärtävästä jutusta: 9 reasons Finland’s schools are so much better than America’s. (Kyllä, myös Vox luottaa voimakkaasti numeraaleihin otsikoinnissa).

Otsikoinnissaan Vox onkin pitkälti muiden verkkomedioiden kaltainen. Lukijaa esimerkiksi puhutellaan suoremmin kuin vaikkapa HS tekee:

Vox: You’ll have to wait a little longer than expected for Star Wars: Episode 8

HS: Star Wars -elokuvasarjan jatko-osa myöhästyy luvatusta seitsemän kuukautta

Ja löytyy Voxista videoitakin. Tässä yksi  listamuotoinen kulttuuriaiheinen juttu, joka videoiden avulla selittää kauhuelokuvien anatomian.voxkauhu.png

Selittävän journalismin lisäksi Voxia voi pitää myös natiivimainonnan sanansaattajana. Mainostajille suunnatussa osiossa se kehuu, että ilmoituksia tehdään samoilla työkaluilla kuin sivustoakin, ja datasovellusten osana pyörii sponsorimainoksia,  käyttäjän siitä kuitenkaan erityisesti häiriintymättä (puhun tietysti vain omasta puolestani).

Erilaisten mainonnan muotojen kokeiluun vaikuttaa olevan halukkuutta muuallakin. Esimerkiksi Guardianissa ja Huffington Postissa ilmoitetaan osan ”promotoiduista linkeistä” tarjoavan myös kaupallista sisältöä. Positiivisesti ajateltuna esimerkit osoittavat, että yritysten tuoma suora juttukohtainen sponsoriraha saattaa mahdollistaa vakavammankin journalismin tekemisen.

voxpalkki.png

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy erityisen kiinnostuneita ihmiset ovat olleet lukemaan selitettyä journalismia Donald Trumpista ja Game of Thrones -sarjasta. Niiden lisäksi on selitetty muun muassa huumesotaa ja äitiyttä. 

 aurinko.pngYHTEENVETO

(BuzzFeedin, UpWorthyn, Huffington Postin, Vicen ja Voxin pohjalta)

Tämän hetken menestyjiä ovat mediat, jotka eivät pyrikään tuottamaan sisältäjään itse. Sen sijaan ne pyrkivät luomaan yhteisöjä, jonka jäsenet sekä tuottavat sisältöjä että erityisesti jakavat niitä toisilleen.

Pyrkimyksenä on saada käyttäjässä tarve jakaa sisältö eteenpäin jo ensimmäisten sekuntien eli käytännössä otsikon lukemisen aikana.  

Tähän pyritään herättämällä lukijassa tunteita. Tehokkaimpia ovat negatiivisten tunteiden, kuten paheksunnan ja suuttumuksen lisäksi voimakkaan positiiviset tunteet, kuten nauru, liikuttuminen ja ilo.

Vahvoilla ovat myös uutisten ja ilmiöiden merkitystä avaavat jutut, yksilötarinat sekä lukijan omaa elämänhallintaa parantavat hyötyuutiset.

 Kolme ohittamatonta kysymystä: Millä saat käyttäjän:

1.  avaamaan juttusi?
2. jakamaan sitä?
3. ja lukemaan sen loppuun asti?

Ja olemaan siihen niin tyytyväinen, että palaa sivustolle myöhemminkin.

 

Vice opettaa meille jotain tärkeää asenteesta

vice.png

 Vuorossa printistä vahvasti digimaailmaan  siirtynyt, silti omaa asennettaan vuosikymmenestä toiseen uhkuva Vice.

Vice

Vice on Kanadassa perustettu aikakauslehti, joka on nykyään paljon sijoitusrahaa kerännyt portaali.

Aiheet ovat miehisiä: murhia, teknologiaa, huumeita. Jakanut 11 eri nettikanavaan, eri brändiin (Vice, Vice News, Noisey, Morherboard, Broadly, Munchys, Vice Sports, The Creators Project, I-D, Fightland, Vice on HBO), jotka tarjoavat eri aiheita uutisista, musiikista, taistelulajeihin, ruokaan ja teknologiaan.

Perinteisessä sanomalehdessä Vicen eri brändit vastaisivat osastoja. Eri brändeistä tulleet jutut kootaan edustavaksi kokoelmaksi etusivulle Vice.com.

Nykyisellään Vice tuottaa myös liikkuvaa kuvaa, kuten minidokkareita HBO:lle:

Dokumenttien tyylissä olennaista on toimittajan vahva osallistuminen tapahtumiin (kuvassa Ben Makuch). Suomessa vastaavaa tyyliä viljelee  Arman Alizad Nelosella ja Jimillä esitettävissä sarjoissaan.
asetyyppi.png

Suomessa Vicen dokumentteja esittää Ylen tv2 ja Yle Areena ainakin vuoden ajan. Ylen mukaan  niissä liikutaan mm. lifestylen, teknologian, musiikin, ilmiöiden ja ajankohtaisten aiheiden maailmassa.

Vice on siis vienyt brändäytymisen huippuunsa. Jakamalla sisältö toisistaan erottuviin brändeihin vahvistaa kunkin yhteisöä ja mahdollistaa kullekin sivustolle sopivat ilmoitus- ja sponsorointisopimukset.

Vicesta on neljä eri kielistä versiota: englanniksi, italiaksi, ranskaksi ja Espanjaksi. Lisäksi eri tavoin kohdennettuja (pääsääntöisesti englanninkielisiä) sisältöjä yli kahteenkymmeneen maahan, mikä luonnollisesti mahdollistaa alueellisen mainonnan.

Vuonna 1994 perustettu Vice on tullut pitkän tien digitaalisen maailman jättiläiseksi. Se on onnekseen tiennyt aina, mikä koukuttaa lukijoita: asenne ja aitous. Ja digitaalisessa maailmassa nuo kaksi avua nousevat vielä mennyttäkin maailmaa tärkeämmiksi.  

Huom: tuoreella videolla ohjaaja Werner Herzogin kiinnostavia ajatuksia virtuaalitodellisuudesta.

Vicen laatua onkin rosoisuus, joka toimii nykyisessä nettimaailmassa siloteltuja juttuja paremmin. Vicen toimittajilla on oma äänensä ja he uskaltavat käyttää sitä.

Aiheet ovat tarkoin valittuja, kanavana toimii omien sivujen lisäksi myös Youtube ja Snapchat. Se käyttää myös taitavasti erilaisia aihesivuja – kuten ilmastonmuutossivusto Tipping point –  eli samoja juttuja kootaan eri aihealueiden alle. Usein sivustoilla toimii ”isäntänä” blogia pitävä toimittaja.

Eri brändeistä huolimatta Vice pitää huolta kohderyhmästään. Kaikki brändit puhuttelevat samaa, miehistä kohderyhmää, vain yhteisöjen intohimon kohteet vaihtelevat.

Vice tuntuukin uskovan, että tässä maailmanajassa toimii asenne ”vähemmän on enemmän”. Mutta se ”vähä” pitää olla mahdollisimman hyvää ja levitä mahdollisimman monessa välineessä.

 kysymys.png

 Pari olennaista kysymystä:

  1. Onko brändisi kunnossa? Ilman brändiä ei voi menestyä. Valitettavasti sen hoitaminen vaatii vaivaa. Bloggaajana – ja yhä useammin myös toimittajana – olet itse oma brändisi.

  2. Pidetäänkö sinusta toisenkin kerran? Kävijämäärien lisäksi olennaista on myös sivulla palaavien kävijöiden määrä. Jos kävijäuskollisuus ei ole korkealla, tuotteesi ei ole kunnossa.

Hakkaako maailmanparannus kissavideot? UpWorthy väittää niin

upworthy.png

Verkossa on paljon tappiollisia medioita, mutta osa vaikuttaa löytäneen kestävän tavan sisällön tuottamiseen, jakamiseen ja rahoittamiseen. Osa niistä on diginatiiveja, verkkoa varten syntyneitä medioita, joillakin on juurensa printtimediassa. Seuraavassa pohdin, mitä opittavaa niiltä voisi olla. Vuorossa kissavideot julkisesti haastanut UpWorthy.

UpWorthy

UpWorthy on lyhyillä jutuilla aloittanut, liberaali ja usein älykäskin sivusto, jonka missiona on kertoa käyttäjille, miten kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Tätä missiota toteutetaan erittäin positiivisilla esimerkeillä ihmisistä, jotka ovat onnistuneet muuttamaan elämäänsä parempaan suuntaan.

Lisäksi on muun muassa parisuhdeneuvoja ja lapsenkasvatusneuvoja. Kaikki tavaraa, jota jaetaan sosiaalisessa mediassa paljon, ja se sivustolla myös kerrotaan.

Osastot on jaettu kuvaavilla otsikoilla, kuten Being a Better Human, Relationships, Citizen & Democracy. Ja niin edelleen.

Pelkästään hyötyuutisointia sivusto ei tarjoa, sillä se harjoittaa esimerkiksi poliittista uutisointia, usein feministisestä näkökulmasta. Se asemoikin itsensä vastavoimaksi  konservatismille, mutta myös viihteellisemmillä osalle uutta mediaa, kuten BuzzFeedille.

Sivusto haluaakin erottua ”katsomisen ja jakamisen arvoisilla jutuilla” ja UpWorthyn  mukaan  kuraattorit haravoivat nettiä löytääkseen tarinoita, videoita, grafiikoita, jotka käyttäjänsä arvoisia.

BuzzFeedin, toisen yhteisöihin satsaavan uuden median lailla, Upworthy on  vienyt käytäntöön havainnon, että digiaikana ihmiset kommunikoivat journalistisilla tuotteilla yhteisöissään.

Molemmat ovat myös onnistuneet luomaan selkeän mission itselleen. BuzzFeedillä se on ehkä ”Ei yhtään tylsää hetkeä”, UpWorthyllä: ”Näin kasvat paremmaksi ihmiseksi.” Näihin ne sopeuttavat kaiken toimintansa.

UpWorthyn menestys johtuukin muun muassa kohderyhmien tuntemisesta, tunteesta, jatkuvasta testaamisesta, saatavilla olevan materiaalin kuratoinnista ja paketoinnista sekä tietysti otsikoinnista.

Julkilausutun agendansa mukaan UpWorthy haluaa uutisten ilmastonmuutoksesta voittavan kissavideot ja julkkisjuorut. Tärkeiksi arvoikseen se ilmoittaa myös tuloerojen kaventamisen, naisten oikeuksien toteuttamisen, luonnonsuojelun ja vapaan Internetin.

Aina kuitenkin viihdyttävästi toteutettuna, kuten alla olevasta jutusta selviää:

”What if all movie toys made the same mistakes with female characters that Hasbro did?”

hasbro.png
Sponsoreikseen ja mainostajiksi sivusto houkuttelee säätiöitä ja ”edityksellisiä yrityksiä”. Tästä huolimatta otsikoinnissa  käytetään pitkälti samoja keinoja kuin kilpailijatkin:

One little change in how you talk to your kids can help them be more successful.

There’s one huge benefit to cloth diapers, but it’s probably not what you think.

Mikä tehoaa? Arvoituksellista otsikointia  yhdistettynä hyötytietoon. Lupaus, että yhden asian sisäistämisellä pärjää.

Devon Still’s daughter is officially cancer-free, and social media helped in a big way.

Mikä tehoaa? Yksilötarinat ja selviämistarinat yhdistettynä yhteisöllisyyteen, mitä UpWorthy korostaakin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa.

Kaikkiaan UpWorthyn jutut ovat pidentyneet, mutta nytkin tekstimäärät ovat maltillisia ja tekstiä katkotaan usein valokuvilla grafiikoilla. Myös sivuston itse tuottamat tai sivuilleen kuratoimat videot toimivat usein elämänparannus-oppaina. Niissä esiintyvät usein omaa elämäänsä jollain tavoin parantamaan kyenneet ihmiset.

Yleisiä – ja suosittuja – videoita ovat kuitenkin myös esimerkiksi jutut asunnottomien tilanteesta kokijoiden itsensä näkökulmasta kerrottuna. 

Otsikoinnissaan UpWorthy toteuttaa mainosmiesten vanhaa sääntöä. Luo otsikossa lukijalle tarve, jonka lupaat täyttää.

jakaminen.png

Viisi neuvoa jakamiseen

Jaa oikeaan aikaan. Ei kannata jakaa, jos kukaan ei sitä näe. Esimerkiksi Facebookin käyttäjät ovat aktiivisimmillaan aamusta, töiden loppumisen aikaan ja yhdeksän jälkeen illalla.

Jaa samaan aikaan. Suurimman tehon saavuttaa, kun laittaa saman jutun mahdollisimman moneen välineeseen samaan aikaan. Tämä mahdollistaa jutun nousemisen luetuimpien joukkoon ja positiivinen kierre on valmis.

Tunne väline. Twitterissä vaaditaan erilaista viestintää kuin vaikkapa Facebookissa. Lisäksi eri yhteisöillä on luonnollisestikin oma koodistonsa.

Näe vaivaa. Pelkän linkin jakaminen johtaa harvoin mihinkään. Perustele, miksi juttu kannattaa lukea tai tarjoa jotain muuta lisäarvoa yleisöllesi.

Älä tyrkytä. Liiallinen jakaminen saa paitsi käyttäjät myös algoritmit pillastumaan. Esimerkiksi Facebook vähentää tietoisesti saman sivun jakaman materiaalin saamaa huomiota, jos sitä tulee useammin kuin kerran 45 minuutissa. Jos tavaraa tulee liikaa, se jää näkemättä.

Pieni videokoulu: Mitä jokaisen toimittajan pitäisi tietää liikkuvasta kuvasta – 6 esimerkkiä

mä

Kirjoittaja itse on työskennellyt Nelosen uutisissa 15 vuotta ja MTV:n ajankohtaisohjelmissa vuoden. Hän on tehnyt useita tuhansia tv-juttuja, viimeisimmät HSTV:hen.

Vuorossa on video, kerrontamuoto, jonka hallitsemista vaaditaan jo nyt lähes jokaiselta journalistilta työskenteli hän missä media talossa tahansa. Eikä loppua liikkuvan kuvan voittokululle näy.

Ensimmäinen esimerkki : Would You Call Yourself a Feminist?

Siinä on asiaa. Siinä on tunnetta. Siinä on huumoria. Sen tekeminen vie tunnin! UpWorthyn umpisimppelissä videossa on niin moni asia kohdallaan, että melkein pelottaa.

7 huomiota nettivideon ja tv-jutun eroista

  1. Nettivideo on eri asia kuin esimerkiksi tv-uutisjuttu. Se on (tai sen pitäisi olla) pääosin ilmaisultaan rosoisempi ja aihevalinnoiltaan rohkeampi. Perinteisesti tehdyt jutut eivät verkossa pääsääntöisesti kiinnosta kävijöitä.
  2. Visuaalisuudeltaan nettivideo vaatii enemmän lähikuvia ja yksityiskohtia. Myös vähän perspektiiviä sisältävät ”kaksiulotteiset” kuvat toimivat hyvin.
  3. Myös ääniraita saa olla yksinkertaisempi. Televisiota katsotaan usein keskittyneemmin kuin nettiä.
  4. Toimittajan spiikki on harvoin tarpeellinen. Sen sijaan toimittajan rooli osallistujana ja silminnäkijänä korostuu. Toimittajan olisi kyettävä laittamaan peliin enemmän persoonaansa kuin tv-uutisissa tai ajankohtaisohjelmissa.
  5. Nettivideon tarinan ei tarvitse olla ehyt kokonaisuus voi olla yksi 15 sekuntia kestävä tapahtuma.
  6. Nettivideota ei juonneta sisään. Parhaimmillaan se kertoo yhden asian, joka mahtuu mielellään otsikkoon.
  7. Olennaista on tietää, onko video osa juttukokonaisuutta vai onko sen toimittava itsenäisenä teoksena vain sen näkevälle katsojalle.

Älä kerro, näytä.
frog.png

10 neuvoa, joilla videosi epäonnistuu varmasti

  1. Kuvaa hämärässä tai vastavaloon.
  2. Äänitä tuulessa, älä tarkista äänenlaatua.
  3. Kerää tuntikausia materiaalia minuutin videota varten.
  4. Älä missään tapauksessa keskeytä haastateltavaa.
  5. Huokaile ja änise haastateltavan päälle jatkuvasti.
  6. Päätä näkökulma vasta haastattelun aikana. Laita niitä juttuun niin monta kuin mahdollista.
  7. Luota puhuvaan päähän, älä toiminnan kuvaamiseen.
  8. Julkaise kaikki materiaali, puoli tuntia on ihan sopiva mitta videolla.
  9. Haastattele mieluummin tutkijaa tai poliitikkoa kuin tavallista ihmistä.
  10. Älä paljasta itsestäsi mitään.

    Yksi viime vuosien voimallisimmista trendeistä on mobiilijournalismin eli MoJon yleistyminen. Koska itselläni ei ole siitä juurikaan kokemusta, laitan tähän Line Løtveitin mainion alustuksen aiheesta. Klikkaa tästä siis. 

frog2.png

Lisää esimerkkejä (klikkaa otsikkoa):

Edu Kettusen venematka päättyi surullisesti: ”Tunsin itseni vuosikausia luuseriksi”

edu.png

Monimediaalisissa teoksissa videota käytetään nykyisin usein sisäänheittäjänä, joka esittelee jutun dramaturgisen peruskysymyksen päähenkilöt ja usein miljöönkin. Se luo tunnelman ja herättää kiinnostuksen. Osin edellä mainittuja tarpeita palvelee oma juttuni lauluntekijä Edu Kettusesta.  Jutun aloittavassa videossa ollaan tien päällä, kuten jutussakin (Jutut saa auki klikkaamalla otsikkoa).

 Running with Scissors

parturi.pngMediastorm-tuotantoyhtiön tarinatyöpajoissaan tuottama mainio henkilökuva parturista. pienoisdokumentti alkaa arvoituksellisilla kuvilla ovista, ja itse päähenkilö nähdään vasta huomattavasti myöhemmin. Kuvauksessa käytetään paljon mobiilissa toimivia lähi- ja kaksiulotteisia kuvia.

Being 12

kysymys2.pngYksinkertainen on usein kaunista, kuten tässä videossa, jossa opiskelijoille esitetään yksi simppeli kysymys.

Whole Hog

hog.png

Video voi toimia erittäin informatiivisena graafisena elementtinä, kuten tämä sianlihan syönnin vaikutuksista kertova juttukokonaisuus osoittaa. Tämä toimisi ilman ääntäkin!

 STICKUP KID

kid.pngEsimerkin lyhyiden videoiden käytöstä tarjoaa Frontlinen ja Berkeleyn yliopiston opiskelijoiden yhteistyö projekti 16-vuotiaana vankilaan päätyneestä Alonza Thomasista. Videot ovat kestoltaan tyypillisesti 30- 50 –sekuntia, pisimmätkin vain pari minuuttia. Vastaavasti tekstiä on vähän. Tämä saattaa hyvinkin olla uudenlainen tapa tehdä dokumentteja verkkoon. Sen sijaan, että videosta koostettaisiin yksi esimerkiksi 45-minuuttinen teos, se paloitellaan katsojalle helpommin nieltäväksi kokonaisuudeksi.

frog5.pngTieto ei vielä aiheuta vastaanottajassa toimintaa. Siihen tarvitaan tunne. Sellaisen tuottajana liikkuva kuva on tekstiä tehokkaampi.

Lukijalle

kuollut lisko


Kuollut. Kuollut. Kuollut.

Kuollut.

Printti on kuollut, media on kuollut ja toimittajien ammattikunta se vasta ihan kuollut onkin.

Digitalisoitumisen ryskyttäessä rakenteita uusiksi koko maailmassa, vanhojen mediatalojen terminaalivaiheesta on vähitellen tulossa vanha uutinen, jonka kertomiseksi ei jaksa kovin paljon palstamillimetrejä uhrata.

Viimeisimpänä naulana arkkuun Snapchat, Facebook ja Twitter ovat vuoden 2016  aikana panostaneet siihen, että juttuja ja videoita katsottaisiin suoraan somen sisällä sen sijaan, että niitä luettaisiin medioiden omilla sivuilla. Näin sosiaalisesta mediasta tulee uusi julkaisukanava ja perinteiseltä medialta loppuvat loputkin rahat.

Muutenkin Google ja Facebook jyräävät tällä hetkellä perinteistä mediaa tavalla, jota ei joukkoviestinnän historiassa ei aiemmin ole koettu

Mitä siis tehdä?
En tiedä.
Ehkä entistäkin parempia juttuja.

.Samaan aikaan moni toteaa journalismin elävän vahvempana kuin koskaan. Journalistien siirtyessä etsimään uutta elämäntarkoitustaan viestintätoimistoista tai vanhustenhuollon parista, heidän paikkansa ovat ottaneet uudet diginatiivit mediat, bloggaajat, kansalaisjärjestöt, somettajat ja yritykset.

Hyvin siis menee?

No ei ihan niinkään.

Syitä on muutama:

1. Tarinat ja formaatit samankaltaistuvat vauhdilla. Kaikkea testataan, mitataan ja kehitetään.
2. Juttujen ja juttutyyppien eloonjäämistaistelussa selviävät vain eniten käyttäjiä hankkineet.
3. Ne ovat yleensä listoja, testejä ja tunteisiin vetoavia videopätkiä.

Useimpien kaupallisten  digimedioiden pyrkimys on tehdä niin suosittua sisältöä kuin mahdollista, tai ainakin saavuttaa merkittävä volyymi omassa kohderyhmässä. Vaikka jopa Buzzfeed on viime aikoina palkannut riveihinsä vakavasti otettavia toimittajia, on yhteiskunnallisesti merkittävän sisällön määrä häviävän pieni kokonaistarjonnassa.

Kunnallispolitiikka ei tunnu uusia medioita
edelleenkään oikein kiinnostavan.

Eivätkä tilannetta oikein korjaa itsenäiset yrittäjätkään. Oli yksittäinen bloggaaja kuinka taitava, rohkea ja omistautunut tahansa, hänen resurssinsa ovat rajalliset. Erityisesti tämä tarkoittaa kykyä suojautua jutun kohteen mahdollisilta oikeustoimilta. Yksittäisen ihmisen voi kaataa lakimiesarmeijalla (tai pahimmillaan palkkatappajalla) toimitusta tai mediataloa ei.

Lisäksi yksilöiden maailmankuvan muuttuessa oman  kuplan sisäiseksi todellisuudeksi, yhteiskunnallinen vuoropuhelu ja ymmärrys katoaa. Kun perinteiset mediat eivät enää pysty toimimaan keskusteluareenoina, tuloksena on heimoistumista, jossa eri lailla ajattelevien mielipiteitä ei haluta edes kuulla, saati ottaa huomioon (Tässä pari vuotta sitten tekemäni kolumni aiheesta.)

Algoritmien jyrätessä sortuu demokratia.
Ihan oikeasti. Ei siitä enempää.

Näyttökuva (4)

Yllä muuten Buzzfeedin huippujaettu kuva, joka aika monen mielestä näyttää siltä kuin joku esittelisi anusta vauvalle.
Niin ei kuitenkaan ole.
Vastaus löytyy täältä.
Klikkasitko?
Sitähän minäkin.

Mitä tämä blogi pitää sisällään?

Olen itse usean vuoden ajan sekä opiskellut uutta journalismia teoriassa että toteuttanut sitä käytännössä. Vuoden 2011 olin Sanoman toimittajakoulun Media 2021 -kurssilla, joka nimensä mukaisesti etsi vastauksia siihen, millaista on työ mediassa 10 vuoden kuluttua.

Pohdinta jatkui Kulttuurirahaston järjestämällä viiden kuukauden mittaisella Kulttuurijournalismin Mestarikurssilla. kulttuuritoimittajan työssäni Helsingin Sanomissa. Ennen Hesaria olen työskennellyt muun muassa vuoden Maikkarilla ja 13 vuotta Nelosen uutisissa.

Aika monta tuhatta tv-juttua on tullut tehtyä.

Ja noin sata erilaista testiä.

Työskentelyni jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä vaiheessa kahlasin läpi lähinnä ulkomaisia, jollain tavoin digitaalisessa maailmassa kunnostautuneita medioita. Joukossa oli niin vanhoja osaajia (kuten The New York Times, Washington Post, NRP ja The Guardian) kuin uusia diginatiiveja haastajiakin (esimerkiksi Vox Media, Buzzfeed, UpWorthy, Atavist, ja Pitchfork).

Minua kiinnosti, mitä ulkomaiset mediat voisivat opettaa esimerkiksi yhteisöjen perustamisesta, juttujen jakamisesta, otsikoinnista ja datajournalistisista keinoista.

Toisessa vaiheessa keskityin featurejuttuihin ja digitaaliseen tarinankerrontaan. Halusin tietää, millaista dramaturgiaa jutuissa käytetään, ja miten ne hyödyntävät uusia kerronallisia keinoja.

Erityisesti halusin tietää:

1. Miten juttujen dramaturgia on rakennettu?
2.
Millaisia interaktiivisia elementtejä niissä on?
3. Miten ne käyttävät videoita?
4.
Miten uudet elementit yhdistyvät tekstiin?
5. Mitä voisin oppia natiivimainonnasta?

Asian selvittämiseksi kävin kevään 2016 aikana läpi satoja ja taas satoja netissä julkaistuja juttuja, joissa oli käytetty digiajan kerrontaa.
Noista jutuista poimin onnistuneita esimerkkejä ja pyrin myös löytämään sellaisia lainalaisuuksia, joiden avulla olisi mahdollista luoda uusia featurejournalismin formaatteja.

Loputtoman kahlaamisen seurauksena löytyikin paljon sisältöä, joka on ominaista juuri uudelle medialle.

Suuri osa siitä oli huonoa, osa loistavaa.

Kaikessa oli jotakin opittavaa.

Miksi?

Moni saattaa kysyä – ja on kysynytkin  – eikö journalismissa olisi tärkeämpääkin tutkittavaa kuin kerrontamuodot. Ratkaisematta kun on muun muassa niinkin perustavaa laatua oleva asia kuin ansaintalogiikka.
Ymmärrän ongelman. Uskon kuitenkin, että entistä vahvemmalla kerronnalla on suuri taloudellinenkin merkitys. Paitsi, että dramaturgisesti voimallinen juttu kerää enemmän käyttäjiä ja lisää keskimääräistä lukuaikaa, se myös mahdollistaa aiempaa monipuolisemman ilmoittelun sivustolla.
Luonteensa vuoksi datajournalistiset sovellukset kun vaikuttavat sopivan esimerkiksi sponsorointiin ja natiivimainoksiin perinteisiä juttuja paremmin.
Lisäksi ihminen hyväksyy väliin millaisia mainoksia tahansa, jos tarina imee riittävästi.

Aha.

lukija vedessä.jpgOppaan tarkoitus on siis olla opas. Ei tieteellinen tutkimus, analyysi tai edes kattava selvitys. Se on henkilökohtainen tutkimusmatka, jonka tarkoituksena on kehittää omaa osaamista, raportoida havainnoista ja kehittää muutama yleisesti hyödynnettävä juttuformaatti.

Tässä kaksi jo  tekemääni uudenlaista juttua (klikkaa otsikkoa):
1. ISIS VASTAAN SINÄ (interaktiivinen peli, jossa käyttäjä pyrkii nujertamaan äärijärjestön)
2. Pärjäisitkö taidesijoittajana? (interaktiisessa tarinassa pääsee testaamaan, selviäisikö taidehuutokaupasta voittajana)

Lisäksi tarkoitukseni on tarjota esimerkkejä kymmenistä loistavista digijutuista.
Surkeat olen jättänyt suosiolla syrjään. Kuten myös perinteisen uutiskerronnan.

Opas on tarkoitettu paitsi perinteisissä mediataloissa työskenteleville toimittajille, kuvaajille ja graafikoille, myös freelancereille tai oman uuden median perustamista suunnitteleville.  Nykyään verkko on täynnä  työkaluja, jotka mahdollistavat uusien kerrontatapojen käytön periaatteessa kenelle tahansa.

Siitäkin lisää myöhemmin.

Ennen kirjoittamista annoin itselleni kolme lupausta:

1. Opas on ilmainen.
2. Siinä on alle sata sivua.
3.
Siinä on loputtomasti listoja.
4.
Mutta ei lainkaan huutomerkkejä.

Kaksi neljästä.

Ei huonosti!

Yhden asian voin paljastaa jo nyt:
1. Juttu ei saa olla tylsä.

Koskaan. Ikinä. Mistään syystä.
Jos juttua ei lue kukaan, sen arvo on nolla.

Sen sijaan sekä juttu voi samaan aikaan olla sekä merkityksellinen että kiinnostava.
Ja kuten suomalainen journalismikin: parempaa kuin koskaan.