Mammutti on sukupuuttoon kuollut laji – myös digitaalisissa tarinoissa

mammut.pngKunnianhimoisimpia digijuttuja vaivaa usein sama ongelma. Ne ovat järkyttävän kokoisia mammutteja, jotka rusentavat lukijan alleen. Ilmiö kertoo printtihistorian digiajelle tuottamista ongelmista. Usein digitaaliseen featurejuttuun laitetaan edelleen huima määrä tekstiä, jonka päälle kasataan valokuvia, videoita ja erilaisia datavirityksiä. Lopputulos on sitten kolossaalisen raskas ja tylsäkin.

Viisi onnistunutta rakennetta

20 key findings about CIA interrogations

cia.png
Nerokkaan yksinkertaisen rakenteen tarjoaa Washington Post, joka purkaa muuten ehkä lukematta jäävän CIA-raportin palasteltuna.

True Cost of Gun Violelence

mj3.png

Aiemminkin kehumani juttu Mother Jonesilta. Jutun tekijät onnistuvat käyttämään eri kerrontaelementtejä monipuolisesti, mutta samaan aikaan tekemään erittäin helposti käytettäviä juttukokonaisuuksia.

The 45 Minute Mystert of Freddie Gray
balti.png

Usein (fiktiossakin) käytetty tapa on kertoa mahdollisimman tarkasti ja jakaa ne kellonaikojen tai päivämäärän mukaan.

Muutama neuvo vetävän tarinan kirjoittamiseen

  1. Aristoteleen perinteinen draaman kaari – ja sen hollywoodversio –  toimii myös digiaikana. Alkusysäys, syventämisvaihe, konfliktin kärjistyminen, ratkaisu ja häivytys.

  2. Tarinan kerronta on osin muuttumassa myös ei-lineaariseksi. Käyttäjä päättää itse millaisessa järjestyksessä etenee. Kannattaa siis huomioida, että käyttäjä ei välttämättä etene juttua kronologisessa järjestyksessä. Erityisesti monimodaalisissa  (video, datasovellukset, infografiikat jne) jutuissa osien pitäisi toimia osin itsenäisestikin.

  3. Digijutut vaativat printtiä tehokkaampaa väliotsikointia . Useimmat verkkomediat käyttävät suurifonttisia väliotsikoita, jotka muistuttavat pituudeltaan ingressiä. Myös sitaatit toimivat väliotsikoina tai ”äläyksinä” hienosti.

Mainokset

Miten aloittaa tarinansa niin, ettei lukematta jää?

Läpitunkeva piirre digitaalisessa ajassamme on kaiken analysointi ja mitattavuus.

Jutustasi tiedetään lukijamäärän lisäksi myös muun muassa lukuaika, lukijaprofiili, tilaajalukijoiden määrä, jakojen määrä  ja missä kohdassa juttua mikäkin osuus lukijoista on lopettanut lukemisensa ja kuinka mikä osuus on lukenut loppuun saakka. Itsensä kehittämiseen tämä tarjoaa kirjoittajalle suuria mahdollisuuksia, joista rasittavalta tuntuvasta mittaamisesta kannattaa ottaa ilo irti.

Jutun alku on sen tärkein kohta. Jos se epäonnistuu, juttu jää lukematta. Ensimmäisen virkkeen problematiikasta voi lukea vaikka tästä toimittaja-kirjailija-ystävä Juhani Karilan Helsingin Sanomiin kirjoittamasta mainiosta esseestä.

Seuraavassa kuitenkin digimpiä tapoja aloittaa juttu (juttu aukeaa klikkaamalla otsikkoa). Digitaalinen kerrontahan tarjoaa printtiin verrattuna loputtoman paljon uusia tapoja koukuttaa lukija.

 Planet Money Makes A T-Shirt

t-paita.pngJoukkorahoitettu, hienolla käyttövalikolla tehty t-paitajuttu Alussa toimittaja kertoo naamallaan, mitä on haluttu tehdä ja tehty. Henkilökohtainen, läpinäkyvä ja helposti lähestyttävä tapa lähestyä lukijaa.

 The Missing

missing.pngJutun alussa on laskuri, joka näyttää erilaisia tilastotietoja New Yorkissa kadonneista. Luvut eivät ilmeisesti ole päivittyviä, mutta antavat käyttäjälle kokemuksen tässä hetkessä elävästä jutusta. Mobiilissa hienosti toimiva juttu sisältää myös toimivia videoita kadonneista ihmisistä.

 Trafficking Phones

kännyVielä tehokkaammin sama on toteutettu tässä kännykkävarkauksista kertovassa jutussa.

 Norwegian Victims

ng.pngHenkilökohtaisen lähdön aiheeseen antaa tämä jo aiemmin mainittu norjalaisjuttu, jonka alussa käyttäjä voi itse hakea tietoja esimerkiksi sukulaisestaan.

 Till death do us part

väkivalta.pngPäähenkilöt esitellään usein alussa videolla, kuten tässä naisten väkivaltaisista kuolemista South Carolinassa kertovassa loistavassa jutussa:

 Incidents Of Abuse And Neglect Plague New Hampshire’s Lakeview Rehab Center

poika.pngTehokas alku syntyy myös slideshow´lla. Pienen pojan vammojen katseleminen jättänee harvan katsojan kylmäksi.

Norway the Slow Way

norja.pngThe New York Timesin hieno Norjan-matkaraportti alkaa poikkeuksellisella sivusuuntaisella ajolla, joka vie katsojan välittömästi matkalle. Sama still-kuvamainen videon käyttö hallitsee juttua alusta loppuun saakka.

Sydänkohtaus

sydäri.pngMyös Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutut Heikki Pärnäsen sydänkohtauksesta alkaa tehokkaasti ihmisen sydämenlyöntien tahtiin leikatulla videolla. Video johdattaa lukijan tunnelmaan ja esittelee päähenkilön sekä tapahtumapaikan.

 

Kolme interaktiivista dokumenttia, joita ei kannata jättää väliin

Interaktiivisessa elokuvassa katsoja voi valinnoillaan vaikuttaa siihen, miten elokuva etenee.  Esittelyssä kolme merkittävää verkkoon tehtyä dokumenttielokuvaa (klikkaa otsikkoa).

Journey to the end of Coal

hiili.pngHieno interaktiivinen matka kiinalaisen hiilikaupungin todellisuuteen.

Gaza Sdero

gaza.pngJaettu ruutu antaa mahdollisuuden kuunnella israelilaisten ja palestiinalaisten mielipiteitä haluamassaan järjestyksessä. Toimisi hienosti myös vaalisovelluksensa.

Prison Valley

prison.pngLoputtoman palkittu vankilaspektaakkeli antaa muun muassa käyttäjälle mahdollisuuden olla yhteydessä kuvattaviin ja näin saada selvää näiden myöhemmistä vaiheista.

Myös Yle on osallistunut ainakin yhden interaktiivisen dokumentin tuottamiseen. Karsinasta kauppaan (linkki) on omalla hellyttävällä tavallaan historiallinen teos.

 

 

Interaktiivinen tarinankerronta: 8 esimerkkiä, joissa lukijasta tehdään päähenkilö

Miten luoda aidosti vuorovaikutteinen teos?  Kysymys on askarruttanut niin taiteilijoita, tutkijoita, mainosmiehiä kuin journalistejakin vuosikymmenten ajan. Nyt vastaus vaikuttaa lopultakin olevan ulottuvillamme.

Käytännössä kaikkia uusia journalistisia kerrontakeinoja voi pitää interaktiivisina, koska ne vaativat ainakin klikkauksen ja skrollauksen verran osallistumista, ja niihin voi kaikkiin sijoittaa erilaisia vuorovaikutteisia toimintoja. Helpoimmin interaktiiviseksi ymmärrettävät keinot lienevät nämä:

  1. Kommenttikentät
  2. Hyperteksti
  3. Äänestykset
  4. Interaktiiviset kuvat ja kartat
  5. testit
  6. pelit

Seuraavassa poimin esimerkkejä onnistuneista ja (vähemmänkin onnistuneista) interaktiivisista jutuista. Erikseen käsittelen uutispelejä, jotka ovat uusi kiinnostava alue journalismissa.

(Jos akateemisempi kulma kiinnostaa, niin interaktiivisuutta tutkinut gradussaan Petri Vanhanen (2015) Tampereen yliopistosta.)

Esimerkkejä vuorovaikutteisista jutuista

Toimivan vuorovaikutuksen tuominen journalistiseen tuotteeseen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi tehtäväksi. Sen ovat saaneet vuorollaan kokea muun muassa sellaiset digitaalisen journalismin lippulaivat kuin The Guardian, BBC ja The New York Times.

Kenties kunnianhimoisimpia interaktiivisia projekteja ovat olleet Th e Guardianin ja BBC:n tuotokset ensimmäisestä maailmansodasta.Ensimmäisenä interaktiivisen dokumenttinsa sai aikaan Guardian.

A global guide to the first world war

ww1.pngKahdeksalla kielellä toimiva dokumentti nojasi pitkälti British Academylta saatuun liikkuvaan kuvaan. Interaktiivisuus rajoittui kuitenkin lähinnä katsottavan materiaalin valintaan.

Our World War

bbc.pngBBC nosti keskiöön vielä enemmän käyttäjän. Tuloksena on eräänlainen useampiosainen fiktiivinen lyhytelokuva taisteluista, jossa käyttäjä itse vaikuttaa elokuvan kulkuun. Hän saa myös arvion omista kyvyistään johtajana.

The N-word

n-word.pngUudenlaisen mahdollisuuden videoiden kuluttamiseen jutun sisällä tarjoaa Washington Post, joka antaa käyttäjälle interaktiivisuutta. Tämän kolme valintaa vaikuttavat siihen, millaista keskustelua n-sanan käytöstä hän pääsee seuraamaan. Esimerkki osoittaa myös, että toimivan interaktiivisuuden kehittäminen on vaikeaa.

A Short history of the Highrise

2000Yksinkertaista interaktiivisuutta tarjoaa myös The New York Timesin sinänsä hieno minidokumenttisarja, joka antaa käyttäjälle mahdollisuuden hyppiä videon osien välillä.

Rebuilding Haiti

haitiPelillisempi näkökulma interaktiivisuuteen on tässä sovelluksessa, jossa käyttäjä pääsee testaamaan kyvykkyyttään rakentaa Haiti uudelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen.

Voting-rights groups challenge electoral purges

aljaz.pngPerinteinen tapa osallistaa käyttäjää on tarjota hänelle mahdollisuus löytää itselle merkityksellisiä tietoja esimerkiksi nimihaun avulla, kuten tässä Al Jazeeran jutussa.

Loud Austin

zip.pngTässä jutussa käyttäjä voi syöttää hakukenttään postinumeronsa ja  hakea tiedot äänenvoimakkuuksista ja valituksista omassa lähiympäristössään.

ape.pngOngelma pohdittavaksi: Useimmissa jutuissa on jokin interaktiivinen pala, mutta kokonaisen uudenlaisen dramaturgian luomiseen se ei riitä. Missä ovat jutut, joissa lukijan omat valinnat pitävät hänet koukussa alusta loppuun saakka?

5 taittoratkaisua – näin pidät lukijasta kiinni jutun alusta viimeiseen merkkiin asti


Verkossa on huomattavasti vähemmän taitollisia rajoituksia kuin printissä. Näin valokuvista, grafiikoista, väliotsikoista ja nostoista voidaan ottaa kaikki mahdollinen irti. Seuraavassa esimerkkejä (juttuun pääset klikkaamalla otsikkoa).

The Sunni-Shia Divide

iran2.png

Tässä sunnien ja shiiojen välisen konfliktin historiaa valottavassa jutussa käytetään tehokkaasti koko sivun kokoisia sitaatteja juttuja rytmittämään.

The True Cost of Gun Violence

mj2
Myös MJ:n juttu aseväkivallasta käyttää nostoja tehokkaasti.

Loud Austin

loud
Tässä lisääntyneestä äänisaasteesta kertovassa jutussa koko tarinan pääpointti on nostettu hienosti esiin käyttäjää aktivoivalla grafiikalla.

Undrinkable

vesi
Kuten tässäkin jutussa, jossa kysytään kuinka moni teksasilainen elää ilman kelvollista juomavettä? Pienellä sormenliikkeellä käyttäjä saa myös vastauksen kysymykseen. Pieni asia, ehkä, mutta muuttaa lukemiskokemusta heti aktiivisemmaksi. Vastaavanlaisella keinolla voisi helposti nostaa korostaa minkä tahansa jutun huippukohtaa.

Echoes from the Jungle

vietnam.pngJutun huippukohta on viritetty graafisesti huippuunsa tässä Vietnamin sodasta kertovan juttukokonaisuuden, jossa Vietnamin sodan alkaessa 12-vuotias Bill Siegrist  lukee kirjettä, jossa kerrotaan hänen isästään.Huippukohtaan on upotettu otteita kirjeestä.

Kolme uutta tapaa korostaa tarinan huippukohtaa:

  1. Video, jossa päähenkilö paljastaa (usein tunnemyrskyn vallassa) jotain tärkeää itsestään.

  2. Tekstillisen jutun huippukohta esitettynä esimerkiksi animaation avulla.

  3. Käyttäjää aktivoiva interaktiivinen elementti, jossa hän joutuu itse ottamaan kantaa esimerkiksi päähenkilön ratkaisuun.

Miten valitsen päähenkilön, joka lumoaa yleisönsä?

Seuraavassa esittelen digijuttuja dramaturgian mukaan jaettuna. Tarkoitukseni ei ole tuottaa tyhjentävää analyysia teoksista vaan tarjota esimerkkejä. Ensimmäisenä siis esittelyssä päähenkilöt, juttujen todelliset tähdet.

Päähenkilö voi olla jutun tekijä itse, kuka tahansa juttuun ominaisuuksiensa puolesta valittu ihminen tai ihmisryhmä tai jopa eläin, esine tai abstrakti teema. Päähenkilön valinta kuitenkin määrittää koko tarinaa, joten siinä on syytä olla huolellinen. Hyvällä päähenkilöllä on ainakin seuraavia ominaisuuksia.

  1. Henkilö tukee jutun teemaa, suurempaa sanomaa, jota se käsittelee esimerkiksi yhden ihmisen selviytymistarinan ohella.
  2. Päähenkilö on aktiivinen, ja hänessä tapahtuu tai on tapahtunut kehitystä, jota jutussa kerrotaan. Erityisesti liikkuvassa kuvassa kehityksen näyttäminen on aina kiinnostavampaa kuin siitä jälkikäteen kertominen.
  3. Kun henkilöitä on monta, heidän roolinsa tulisivat olla riittävän erilaisia. Ei ole mitään mieltä kertoa samaa tarinaa useampaan kertaan.

    Neljä hienoa päähenkilöä:

 Martian Diaries

mars.png

Sciencenews.orgin hieno grafiikalla ja liikkuvalla kuvalla ryyditetty juttu avaruusluotaimen avulla Marsiin kuljetetun Curiosity-mönkijän seikkailusta punaisella planeetalla. Todellinen oivallus on jatkaa NASAN ideaa mönkijän kirjoittamista twiiteistä ja kirjoittaa koko juttu minä-muodossa Curiosityn näkökulmasta.

 Lobotomy Files: Forgotten soldier

lobo.pngWall Street Journalin lobotomiapotilaiden historiasta kertova hieno juttu alkaa elokuvamaisella introlla, joka johdattaa katsojan salaisiin arkistoihin. Sama teema pysyy vahvasti mukana läpi koko jutun. Päähenkilönä toimivat salaisuuksia paljastavat kansiot.

A River of Booze

party.pngDigijutuista jaksotetaan usein henkilöiden ja heidän rooliensa mukaan. Tässä yliopistokaupungin juomakulttuurissa kertovassa jutussa ääneen pääsevät muun muassa poliisipäällikkö, henkilötodistuksen väärentäjä, baarinomistaja ja juhlajärjestäjä.

The Voices

voices2.pngWashington Postin jutussa 18 pakolaista pääsee kukin kertomaan oman tarinansa. Juttu kannattaa katsoa jo pelkästään liikkuvan alkugrafiikan takia (yllä oleva kuva). Siinä kotimaastaan pakenevat ihmiset muodostavat pakolaistytön kasvot.

PinePoint

pine.pngYksi ehdottomista suosikeistani. Jutussa tekijä-päähenkilö palaa synnyinseudulleen PinePointiin ja huomaa kaiken muuttuneen. Anssikelamaisessa sielunmaisemmassa liikkuvasta teoksesta ei asennetta puutu. Dokumenttielokuvaan henkilökohtaisuus on tullut jo aikoja sitten, nyt voisi olla henkilökohtaisten monimedioiden aika.

Aiemmin minä-kerrontaa  on pidetty henkilökohtaisuuden huipentumana. Tilannetta kuitenkin muuttavat interaktiiviset teokset, joissa päähenkilö voikin olla lukija itse. Se on mahdollisuus, jota ei kannata jättää hyödyntämättä.

 

Pieni videokoulu: Mitä jokaisen toimittajan pitäisi tietää liikkuvasta kuvasta – 6 esimerkkiä

mä

Kirjoittaja itse on työskennellyt Nelosen uutisissa 15 vuotta ja MTV:n ajankohtaisohjelmissa vuoden. Hän on tehnyt useita tuhansia tv-juttuja, viimeisimmät HSTV:hen.

Vuorossa on video, kerrontamuoto, jonka hallitsemista vaaditaan jo nyt lähes jokaiselta journalistilta työskenteli hän missä media talossa tahansa. Eikä loppua liikkuvan kuvan voittokululle näy.

Ensimmäinen esimerkki : Would You Call Yourself a Feminist?

Siinä on asiaa. Siinä on tunnetta. Siinä on huumoria. Sen tekeminen vie tunnin! UpWorthyn umpisimppelissä videossa on niin moni asia kohdallaan, että melkein pelottaa.

7 huomiota nettivideon ja tv-jutun eroista

  1. Nettivideo on eri asia kuin esimerkiksi tv-uutisjuttu. Se on (tai sen pitäisi olla) pääosin ilmaisultaan rosoisempi ja aihevalinnoiltaan rohkeampi. Perinteisesti tehdyt jutut eivät verkossa pääsääntöisesti kiinnosta kävijöitä.
  2. Visuaalisuudeltaan nettivideo vaatii enemmän lähikuvia ja yksityiskohtia. Myös vähän perspektiiviä sisältävät ”kaksiulotteiset” kuvat toimivat hyvin.
  3. Myös ääniraita saa olla yksinkertaisempi. Televisiota katsotaan usein keskittyneemmin kuin nettiä.
  4. Toimittajan spiikki on harvoin tarpeellinen. Sen sijaan toimittajan rooli osallistujana ja silminnäkijänä korostuu. Toimittajan olisi kyettävä laittamaan peliin enemmän persoonaansa kuin tv-uutisissa tai ajankohtaisohjelmissa.
  5. Nettivideon tarinan ei tarvitse olla ehyt kokonaisuus voi olla yksi 15 sekuntia kestävä tapahtuma.
  6. Nettivideota ei juonneta sisään. Parhaimmillaan se kertoo yhden asian, joka mahtuu mielellään otsikkoon.
  7. Olennaista on tietää, onko video osa juttukokonaisuutta vai onko sen toimittava itsenäisenä teoksena vain sen näkevälle katsojalle.

Älä kerro, näytä.
frog.png

10 neuvoa, joilla videosi epäonnistuu varmasti

  1. Kuvaa hämärässä tai vastavaloon.
  2. Äänitä tuulessa, älä tarkista äänenlaatua.
  3. Kerää tuntikausia materiaalia minuutin videota varten.
  4. Älä missään tapauksessa keskeytä haastateltavaa.
  5. Huokaile ja änise haastateltavan päälle jatkuvasti.
  6. Päätä näkökulma vasta haastattelun aikana. Laita niitä juttuun niin monta kuin mahdollista.
  7. Luota puhuvaan päähän, älä toiminnan kuvaamiseen.
  8. Julkaise kaikki materiaali, puoli tuntia on ihan sopiva mitta videolla.
  9. Haastattele mieluummin tutkijaa tai poliitikkoa kuin tavallista ihmistä.
  10. Älä paljasta itsestäsi mitään.

    Yksi viime vuosien voimallisimmista trendeistä on mobiilijournalismin eli MoJon yleistyminen. Koska itselläni ei ole siitä juurikaan kokemusta, laitan tähän Line Løtveitin mainion alustuksen aiheesta. Klikkaa tästä siis. 

frog2.png

Lisää esimerkkejä (klikkaa otsikkoa):

Edu Kettusen venematka päättyi surullisesti: ”Tunsin itseni vuosikausia luuseriksi”

edu.png

Monimediaalisissa teoksissa videota käytetään nykyisin usein sisäänheittäjänä, joka esittelee jutun dramaturgisen peruskysymyksen päähenkilöt ja usein miljöönkin. Se luo tunnelman ja herättää kiinnostuksen. Osin edellä mainittuja tarpeita palvelee oma juttuni lauluntekijä Edu Kettusesta.  Jutun aloittavassa videossa ollaan tien päällä, kuten jutussakin (Jutut saa auki klikkaamalla otsikkoa).

 Running with Scissors

parturi.pngMediastorm-tuotantoyhtiön tarinatyöpajoissaan tuottama mainio henkilökuva parturista. pienoisdokumentti alkaa arvoituksellisilla kuvilla ovista, ja itse päähenkilö nähdään vasta huomattavasti myöhemmin. Kuvauksessa käytetään paljon mobiilissa toimivia lähi- ja kaksiulotteisia kuvia.

Being 12

kysymys2.pngYksinkertainen on usein kaunista, kuten tässä videossa, jossa opiskelijoille esitetään yksi simppeli kysymys.

Whole Hog

hog.png

Video voi toimia erittäin informatiivisena graafisena elementtinä, kuten tämä sianlihan syönnin vaikutuksista kertova juttukokonaisuus osoittaa. Tämä toimisi ilman ääntäkin!

 STICKUP KID

kid.pngEsimerkin lyhyiden videoiden käytöstä tarjoaa Frontlinen ja Berkeleyn yliopiston opiskelijoiden yhteistyö projekti 16-vuotiaana vankilaan päätyneestä Alonza Thomasista. Videot ovat kestoltaan tyypillisesti 30- 50 –sekuntia, pisimmätkin vain pari minuuttia. Vastaavasti tekstiä on vähän. Tämä saattaa hyvinkin olla uudenlainen tapa tehdä dokumentteja verkkoon. Sen sijaan, että videosta koostettaisiin yksi esimerkiksi 45-minuuttinen teos, se paloitellaan katsojalle helpommin nieltäväksi kokonaisuudeksi.

frog5.pngTieto ei vielä aiheuta vastaanottajassa toimintaa. Siihen tarvitaan tunne. Sellaisen tuottajana liikkuva kuva on tekstiä tehokkaampi.