Miten valitsen päähenkilön, joka lumoaa yleisönsä?

Seuraavassa esittelen digijuttuja dramaturgian mukaan jaettuna. Tarkoitukseni ei ole tuottaa tyhjentävää analyysia teoksista vaan tarjota esimerkkejä. Ensimmäisenä siis esittelyssä päähenkilöt, juttujen todelliset tähdet.

Päähenkilö voi olla jutun tekijä itse, kuka tahansa juttuun ominaisuuksiensa puolesta valittu ihminen tai ihmisryhmä tai jopa eläin, esine tai abstrakti teema. Päähenkilön valinta kuitenkin määrittää koko tarinaa, joten siinä on syytä olla huolellinen. Hyvällä päähenkilöllä on ainakin seuraavia ominaisuuksia.

  1. Henkilö tukee jutun teemaa, suurempaa sanomaa, jota se käsittelee esimerkiksi yhden ihmisen selviytymistarinan ohella.
  2. Päähenkilö on aktiivinen, ja hänessä tapahtuu tai on tapahtunut kehitystä, jota jutussa kerrotaan. Erityisesti liikkuvassa kuvassa kehityksen näyttäminen on aina kiinnostavampaa kuin siitä jälkikäteen kertominen.
  3. Kun henkilöitä on monta, heidän roolinsa tulisivat olla riittävän erilaisia. Ei ole mitään mieltä kertoa samaa tarinaa useampaan kertaan.

    Neljä hienoa päähenkilöä:

 Martian Diaries

mars.png

Sciencenews.orgin hieno grafiikalla ja liikkuvalla kuvalla ryyditetty juttu avaruusluotaimen avulla Marsiin kuljetetun Curiosity-mönkijän seikkailusta punaisella planeetalla. Todellinen oivallus on jatkaa NASAN ideaa mönkijän kirjoittamista twiiteistä ja kirjoittaa koko juttu minä-muodossa Curiosityn näkökulmasta.

 Lobotomy Files: Forgotten soldier

lobo.pngWall Street Journalin lobotomiapotilaiden historiasta kertova hieno juttu alkaa elokuvamaisella introlla, joka johdattaa katsojan salaisiin arkistoihin. Sama teema pysyy vahvasti mukana läpi koko jutun. Päähenkilönä toimivat salaisuuksia paljastavat kansiot.

A River of Booze

party.pngDigijutuista jaksotetaan usein henkilöiden ja heidän rooliensa mukaan. Tässä yliopistokaupungin juomakulttuurissa kertovassa jutussa ääneen pääsevät muun muassa poliisipäällikkö, henkilötodistuksen väärentäjä, baarinomistaja ja juhlajärjestäjä.

The Voices

voices2.pngWashington Postin jutussa 18 pakolaista pääsee kukin kertomaan oman tarinansa. Juttu kannattaa katsoa jo pelkästään liikkuvan alkugrafiikan takia (yllä oleva kuva). Siinä kotimaastaan pakenevat ihmiset muodostavat pakolaistytön kasvot.

PinePoint

pine.pngYksi ehdottomista suosikeistani. Jutussa tekijä-päähenkilö palaa synnyinseudulleen PinePointiin ja huomaa kaiken muuttuneen. Anssikelamaisessa sielunmaisemmassa liikkuvasta teoksesta ei asennetta puutu. Dokumenttielokuvaan henkilökohtaisuus on tullut jo aikoja sitten, nyt voisi olla henkilökohtaisten monimedioiden aika.

Aiemmin minä-kerrontaa  on pidetty henkilökohtaisuuden huipentumana. Tilannetta kuitenkin muuttavat interaktiiviset teokset, joissa päähenkilö voikin olla lukija itse. Se on mahdollisuus, jota ei kannata jättää hyödyntämättä.

 

Mainokset

Kolme videokerronnan trendiä, jotka voivat muuttaa maailman (tai ainakin työsi)

frog


360 asteen videot

360 asteen video on yleensä luotu pallokamerajärjestelmällä, joka tallentaa kohteesta yhdellä kuvauskerralla 360 asteen kuvaa. Ns. panoraamavideon käyttäjä voi itse valita, mitä kohtaa kuvassa katsoo, ja maisema muuttuu päätä kääntämällä. Näin hän kokee kuin olisi itse paikan päällä. New York Times jakoi vuonna 2015  lukijoilleen miljoonia pahvisia laseja, joissa ruutuna toimii älypuhelin. Suomalaisista medioista 360 asteen videoita julkaisevat ainakin Hesari ja MTV.

Yksi esimerkki löytyy tästä norsuaiheista videosta.

Pystyvideot

Aivan tyhmä formaatti, mutta niinpä vaan vaikuttaa yleistyvän katselun siirtyesäsä älypuhelimiin. Etenkin Snapchatin käyttäjille pystyvideo on jo kuulemma luonnollinen muoto. Voi olla, voi olla olematta.

”Mykät” videot

Kännyköiden vaikutuksesta moni katsoo – varsinkin tekstijutun ohessa olevan videon – usein ilman ääntä. Tämä aiheuttaa haasteita perinteiseen äänen ja kuvaan montaasiin tottuneille toimittajille, mutta avaa monenlaisia mahdollisuuksia muun muassa graafiseen kerrontaan nojaaville tekijöille. Paradoksaalisesti äänikirjojen ja podcastien suosio on samaan aikaan lisääntynyt.

Pari näppärää kulttuuriaiheista videota

Pornoelokuvakauppiaan elämää kuvataan tuoreesti ja intohimottomasti. Shopkeeper voitti Kuvajournalismi 2015 -palkinnon videosarjan.

Mediastorm-tuotantoyhtiön 10-minuuttinen minidokumentti pienestä rullatuolipojasta, taistelijasta.

Kannattaa myös vilkaista tämä Slaten poikkeuksellisen viihdyttävä videokritiikki!

 

 

 

Grafiikka ei ole enää koskaan entisellään


Digijutut tarvitsevat onnistuakseen paljon enemmän kuin vain tekstiä.  Uusista kerrontamuodoista esittelyvuorossa on grafiikka, ja pitkälti interaktiivinen sellainen. (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

How Trump Happened?

trump.png

Yksinkertaisuus lumoaa tässä Trump-ilmiön syntyä havainnollistavassa täysin liikkuvaan graafiikkaan nojaavassa ja helposti omaksuttavassa jutussa.

http://graphics.wsj.com/elections/2016/how-trump-happened/

Losing Ground

kartta

Interaktiivisen kartan luksusmalli! Lahjoitusvaroin toimivan Propublican laajassa jutussa interaktiivinen kartta havainnollistaa Louisianan vajoamisen. Käyttäjä pääsee itse valitsemaan muun muassa, millä vuosikymmenellä haluaa vedenpintaa tarkastella.

253.000 millones bajo cuerda

karttamundo

Perusselkeää interaktiivisen karttagrafiikan käyttöä. Grafiikkaikoneita klikkailemalla pääsee kätevästi myös äänitiedostoihin. Saman informaation välittäminen tekstissä olisi ollut vaikeaa ja tylsää.

A History of American Indian Education

aikajana.png
EdWeekin laajassa, intiaanien koulutuksesta kertovassa jutussa käytetään laajasti erilaisia uusia kerrontamuotoja. Mukana myös poikkeuksellisen käyttäjäystävällisesti toteutettu aikajana

The Norwegian Victims

ng.png
Lähes kaikki digitaalisen keinot ovat käytössä VG:n huimassa juttukokonaisuudessa, joka kertoo norjalaisuhreista toisessa maailmansodassa.

Snow Fall

snowfall.pngYksi komeimmista on edelleen New York Timesin Snow Fallin vuoristografiikka, joka on samaan aikaan sekä informatiivinen ja visuaalinen että dramaattinen ja voimakkaita emootioita aiheuttava.

The depth of the problem

malesia

Eikä grafiikan tarvitse olla niin interaktiivinenkaan, jos idea on hyvä. Kuten tässä Washington Postin malesialaiskoneen löytämisen ongelmaa valottavassa grafiikassa. Pahoittelen, mutta kuvaan mahtui grafiikasta vain noin 1/20, eli jos haluat ymmärtää mistä puhun, niin klikkaa ihmeessä jutun otsikkoa.

One Race, Every Medalist Ever

olympia.png

Hieno idea, hieno toteutus! New York Times juttu kertoo, miten 100 metrin juoksijoiden nopeus on historian edetessä parantunut. Vastaavanlainen, vielä hienompi on ymmärtääkseni toteutettu eläinten juoksunopeutta kuvaamaan, mutta sitä en onnistunut löytämään.

Toisin kuin näissä, monissa muissa ansiokkaissakin jutuissa infografiikat, interaktiiviset kartat ja muut dataviritykset tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta, eivätkä ne tuota suurempaa lisäarvoa itse tekstiin. Useimmiten niin käy, kun asiaa ei ole alusta pitäen mietitty kerrontamuodon ehdoilla. Grafiikka ei ole koriste vaan se voi olla koko jutun ydin!

Neljä juttua, joita katsellessa vaan ajattelee, että vau, miten ne ovat osanneet


Seuraavaksi esittelen suuren määrän erilaisia digijuttuja maailman medioista. Esimerkit on jaettu kolmeen ryhmään. Osa-alueet ovat: kuvitus, grafiikka ja video. Myöhemmin palaan esimerkkeihin digijutun dramaturgian osalta.  Ensimmäisenä siis esimerkkejä hienosti kuvitetuista jutuista. Olkaapa hyvä! (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

You’re 16. You’re a Pedophile. You Don’t Want to Hurt Anyone. What Do You Do Now?pedofiilijuttu

Matter-multimediastudion komeasti liikkuvaa grafiikkaa teemakuvituksena käyttävä (persoonallisesti otsikoitu) juttu 16-vuotiaasta pedofiilistä, joka ei haluaisi olla sellainen.

Tässä ohjaaja Erich Nagler kertoo, miten kuvitus syntyi.

 The Secret Life of Passwords

password2.png

The New York Timesin jutussa kuvituksena käytetään poikkeuksellisen hienosti toteutettuja videoita, jotka myös vievät tarinaa eteenpäin.

 The NRA’s Murder Mystery

mj.pngPitkälti lahjoitusvaroin toimivan Mother Jonesin murhajuttu osoittaa, että aina ei tarvitse olla kaikki tietotaito käytössä. Kuvat kertovat sen mitä tarvitaan ja visuaalinen ilme  on juttuun sopivan pelkistetty. Väliotsikot toimivat punaisen tehostevärin kanssa hienosti.

Mobile Health: Apps for Every Age and ouch

toddlerOtsikko jättää ehkä toivomisen varaa, mutta käyttöliittymä ja kuvitus ei! Kännykän mahdollisuuksista terveydenhuollossa kertovassa jutussa on nerokkaasti yhdistetty graafinen kuvittaminen scrollaamiseen. Tästä pitäisi tehdä formaatti!

Olisi mahtavaa, jos jokainen voisi aina luoda kaiken alusta ja luoda oman ainutlaatuisen teoksensa. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Siksi tarvitaan formaatteja!

 

Uudet kertomisen tavat tunkevat journalismiin. Miten sinä voisit hyötyä niistä?

voikukka.png

Verkko mahdollistaa perinteisten ja uusin kerrontaelementtien yhdistelemisen täysin ainutlaatuisella tavalla. Käytössä ovat ainakin:

  1. Teksti
  2. Valokuvat
  3. Hyperteksti
  4. Videokuva ja ääni
  5. Kuvarummut
  6. Animaatiot
  7. Blogit
  8. Äänestykset
  9. Informaatiodata, kuten interaktiiviset kuvat ja kartat
  10. Aikajanat
  11. Listat
  12. Erilaiset osallistavat sovellukset, kuten testit ja peli

Kaikkia elementtejä ei kannata eikä voikaan samaan aikaan ja niillä kaikilla on omat roolinsa. Video esimerkiksi on tehokas tilan ja toiminnan näyttäjänä sekä tunteiden tuottajana.

Interaktiivinen grafiikka auttaa visualisoimaan suuria kokonaisuuksia ja blogi tarjoamaan henkilökohtaisemman näkökulman aiheeseen. Peli puolestaan voi viihdyttävyytensä lisäksi kertoa havainnollisesti, miten asiat toimivat.

Tarkkoja neuvoja eri elementtien käyttöön on mahdotonta antaa. Tarina ratkaisee. Olennaista on muistaa kolme asiaa:

1, Juttua suunniteltaessa on päätettävä, mikä on pääasiallinen eli voimakkain kerrontamuoto. Eli onko esimerkiksi liikkuva kuva alisteinen tekstille vai toisinpäin. Tasa-arvoisesti käytettäessä molempien teho hiipuu.

2. Tehokkaimmat elementit kannattaa sijoittaa jutun dramaturgisiin huippukohtiin, kuten alkusysäykseen ja konfliktin ratkeamiseen.

3. Multimediatoimintoja ei kannata käyttää vain sen takia, että se on mahdollista. Kunkin multimediaelementin käyttöön on löydyttävä perusteensa sen jutulle antamasta lisäarvosta.

Miksi uudenlaisia digitaalisia kerrontamuotoja? Siksi, että ilman niitä juttu amerikkalaiskoulujen eriytymisestä näyttää tältä:

propublica1

Kun se voi näyttää tältä:

pro2.png

Ja tältä:

pro4

Ja tältä:

pro3

Kaikesta interaktiivisuudesta puhumattakaan!
Tai ehkä kannattaa vertailla itse.

Siis tämä. Tai tämä.

Sillä välin journalismin pelastustaulu:

”Tarvitsemme journalismia, joka iskee tajuntaan kuin vanhat klassiset tarinat, mutta näyttää ja tuntuu tulevaisuudelta.”

Siinä kaikki.

Maailmamme on täynnä loistavia ja aivan surkeita otsikoita – ja tässä niitä tulee!

is2.png

Otsikoinnista on median murroksen yhteydessä puhuttu paljon, liikaa eikä kuitenkaan tarpeeksi.

Miksikö? Siksi, että hyvä otsikko muuttuu jatkuvasti käyttäjien mieltymysten ja toimintaympäristöjen muutosten takia. Ja jotta mediakisassa pysyisi mukana, on omia taitoja kehitettävä jatkuvasti.

Jos vielä epäilet, niin lue ihmeessä tämä Will Oremusin Slateen kirjoittama mainio kolumni aiheesta.

Verkkoympäristössä lukija näkee yleensä vain otsikon. Hän ei saa tukea taitosta, kuvista, ympäröivistä jutuista eikä ingressistä. Juttu kannattaa aloittaa verkossa vetävän otsikon kirjoittamisesta. Se määrittää jutun näkökulman ja tekee yleensä myös tekstistä paremman. Lisäksi vältytään tilanteelta, jossa jutusta ei löydy kunnon katetta jälkikäteen tehdylle otsikolle.

Otsikoinnista on kirjoittanut muun muassa Xeni Jardin, joka on kolumninsa yhteydessä jopa julkaissut graafin BuzzFeedin otsikoissaan käyttämistä viraaleimmista fraaseista (kuva alla.)

buzzfraasit

Okei. Otetaan vilkaisu suomalaisiin medioihin. Mitä hyvää, mitä huonoa?

Huonoja verkko-otsikoita:

Metsähallitus: Palvelut ja tunnettuus toivat kansallispuistoihin lisää kävijöitä

Mitä vikaa? Verkkouutisissa julkaistu otsikko kertoo kaiken aiheesta. Lisäksi se on tylsä.

Aiheuttaako syöpää vai ei? Suomen viranomainen ei toistaiseksi puutu – odottaa EU:lta lisätietoa

Mitä vikaa? Arvopaperi –lehden otsikko on ärsyttävän arvoituksellinen. Kysymys on ihmistä lähellä olevasta kosmetiikasta, joten arvoituksellisuus on tarpeetonta.

Vastaavanlaisia harrastaa myös esimerkiksi Talouselämä:

”Ilmiö on jäänyt piiloon” – Energiapomo: Tämä tärkeä trendi on edennyt ”salaa”

Ja Uusi Suomi:

Kokoomusta piikitellään: ”Markkinoiden annettiin toimia – hinnat nousseet yli 100%”

Tai:

Sauli Niinistöltä täysin poikkeuksellinen teko – Onko tällaista ennen nähty?

Siis mitä? Lukijana en tulisi takaisin (enkä laita edes linkkiä, ettei juttua vaan mennä lukemaan).

Ero alla olevan Me Naiset -toimittajan laatiman (ja mielestäni ihan toimivan) otsikon välillä on toki pieni:

Tänään tv:ssä: Jos et ole vielä nähnyt tätä loistavaa draamaa, katso se tänään!

Ero löytyy ehkä otsikoijan epätoivoisuuden asteesta.

hs.png

Kaksi tehokasta otsikkoa maailmalta:

Amtrak 188 crash in Philadelphia: What we know, what we don’t (Friday updates)

Outoudessaan hurmaava onnettomuusotsikko. Ja juttukin toimii.

The 14 weirdest moments from Sean Penn’s El Chapo interview

Kaikkihan siitä haastattelusta uutisoivat, mutta Mashable meni pidemmälle. Bonuksena numeraali.

ylex.png

7 otsikoimiskeinoa yli muiden

  1. Numerot. Kolme lihasliikettä, jotka todella tehoavat tai Isis minuutissa antavat kiireiselle lukijalle lupauksen tehokkaasta ajankäytöstä.
  2. Kysymys otsikossa. Mutta kiinnostava sellainen.
  3. Superlatiivien käyttö. Positiivi ja komparatiivi on haudattu tarpeettomina.
  4. Arvoitus: Jos jutun tärkein asia selviää jo otsikosta, juttua ei kannata lukea lainkaan.
  5. Kerro kaikki. Jos juttu on sen arvoinen, kannattaa kertoa kaikki tietämänsä eli ”tarina tarinassa”. Jotenkin näin: ”Asemannekiinina tunnettu amerikkalaisnainen haavoittui vakavasti, kun nelivuotias poika ampui häntä kesken ajomatkan” 
  6. Suora puhuttelumuoto. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää peräpukamista.
  7. Lupaus ongelmanratkaisusta. Kärsitkö peräpukemista? – tässä kolme korvaamatonta neuvoa.

Vaikka keinot vaikuttavat helpoilta, taito niiden käyttämisessä ratkaisee. Parhaissa otsikoissa kiinnostava ja näkökulmaltaan hiottu aihe on kruunattu täydellisellä otsikolla, jossa käytössä saattavat olla lähes kaikki edellä mainitut keinot.

il

Kiinnostavaa on, että molemmat iltapäivälehdet ovat karsineet arvoituksellisia otsikoita sivuiltaan. Syynä saattaa olla, että ärsyttävän arvoituksellisia otsikoita klikataan ja saatetaan jakaakin, mutta juttuja ei lueta välttämättä ollenkaan.

Menettely myös pakottaa toimittajat etsimään lukijoita aidosti kiinnostavaa materiaalia eikä kikkailemaan otsikoilla.

Yleisön kiinnostuksen kohteista voi toki sitten olla montaa mieltä.

Muista: Älä huijaa liikaa. Jutun on kerrottava otsikoidusta aiheesta ja enemmän kuin pelkän sivulauseen verran. Petetty lukija ei tule takaisin.

 

Uusi media yrittää selittää maailmaa uudella tavalla

voxpää.png

Verkossa on paljon tappiollisia medioita, mutta osa vaikuttaa löytäneen kestävän tavan sisällön tuottamiseen, jakamiseen ja rahoittamiseen. Osa niistä on diginatiiveja, verkkoa varten syntyneitä medioita, joillakin on juurensa printtimediassa. Seuraavassa pohdin, mitä opittavaa niiltä voisi olla. Vuorossa maailmaa selittävä Vox.

Vox.com

Vox.com on – ainakin oman ilmoituksensa mukaan – selittävän journalismin sanansaattaja. Selittävä journalismi on journalismin nouseva muoto, jonka tarve on syntynyt digitaalisen maailman pirstoutuneisuudesta. Verkossa lukija ei aina ole tietoinen uutisaiheen aiemmista käänteistä, ja tarvitsee selvitystä aiheen merkityksestä eli siitä, miksi uutinen ylipäätään on uutinen.

Selittävä journalismi pyrkii vastaamaan kysymyksiin ”MITEN?” ja ”MIKSI? Se kertoo, miten tilanteeseen on jouduttu, mitä siitä voi seurata, ja mitä mahdollisia ratkaisuja siihen saattaisi löytyä. 

Selittävää otetta löytyy muun muassa tästä suomalaista koulujärjestelmää ymmärtävästä jutusta: 9 reasons Finland’s schools are so much better than America’s. (Kyllä, myös Vox luottaa voimakkaasti numeraaleihin otsikoinnissa).

Otsikoinnissaan Vox onkin pitkälti muiden verkkomedioiden kaltainen. Lukijaa esimerkiksi puhutellaan suoremmin kuin vaikkapa HS tekee:

Vox: You’ll have to wait a little longer than expected for Star Wars: Episode 8

HS: Star Wars -elokuvasarjan jatko-osa myöhästyy luvatusta seitsemän kuukautta

Ja löytyy Voxista videoitakin. Tässä yksi  listamuotoinen kulttuuriaiheinen juttu, joka videoiden avulla selittää kauhuelokuvien anatomian.voxkauhu.png

Selittävän journalismin lisäksi Voxia voi pitää myös natiivimainonnan sanansaattajana. Mainostajille suunnatussa osiossa se kehuu, että ilmoituksia tehdään samoilla työkaluilla kuin sivustoakin, ja datasovellusten osana pyörii sponsorimainoksia,  käyttäjän siitä kuitenkaan erityisesti häiriintymättä (puhun tietysti vain omasta puolestani).

Erilaisten mainonnan muotojen kokeiluun vaikuttaa olevan halukkuutta muuallakin. Esimerkiksi Guardianissa ja Huffington Postissa ilmoitetaan osan ”promotoiduista linkeistä” tarjoavan myös kaupallista sisältöä. Positiivisesti ajateltuna esimerkit osoittavat, että yritysten tuoma suora juttukohtainen sponsoriraha saattaa mahdollistaa vakavammankin journalismin tekemisen.

voxpalkki.png

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy erityisen kiinnostuneita ihmiset ovat olleet lukemaan selitettyä journalismia Donald Trumpista ja Game of Thrones -sarjasta. Niiden lisäksi on selitetty muun muassa huumesotaa ja äitiyttä. 

 aurinko.pngYHTEENVETO

(BuzzFeedin, UpWorthyn, Huffington Postin, Vicen ja Voxin pohjalta)

Tämän hetken menestyjiä ovat mediat, jotka eivät pyrikään tuottamaan sisältäjään itse. Sen sijaan ne pyrkivät luomaan yhteisöjä, jonka jäsenet sekä tuottavat sisältöjä että erityisesti jakavat niitä toisilleen.

Pyrkimyksenä on saada käyttäjässä tarve jakaa sisältö eteenpäin jo ensimmäisten sekuntien eli käytännössä otsikon lukemisen aikana.  

Tähän pyritään herättämällä lukijassa tunteita. Tehokkaimpia ovat negatiivisten tunteiden, kuten paheksunnan ja suuttumuksen lisäksi voimakkaan positiiviset tunteet, kuten nauru, liikuttuminen ja ilo.

Vahvoilla ovat myös uutisten ja ilmiöiden merkitystä avaavat jutut, yksilötarinat sekä lukijan omaa elämänhallintaa parantavat hyötyuutiset.

 Kolme ohittamatonta kysymystä: Millä saat käyttäjän:

1.  avaamaan juttusi?
2. jakamaan sitä?
3. ja lukemaan sen loppuun asti?

Ja olemaan siihen niin tyytyväinen, että palaa sivustolle myöhemminkin.

 

Vice opettaa meille jotain tärkeää asenteesta

vice.png

 Vuorossa printistä vahvasti digimaailmaan  siirtynyt, silti omaa asennettaan vuosikymmenestä toiseen uhkuva Vice.

Vice

Vice on Kanadassa perustettu aikakauslehti, joka on nykyään paljon sijoitusrahaa kerännyt portaali.

Aiheet ovat miehisiä: murhia, teknologiaa, huumeita. Jakanut 11 eri nettikanavaan, eri brändiin (Vice, Vice News, Noisey, Morherboard, Broadly, Munchys, Vice Sports, The Creators Project, I-D, Fightland, Vice on HBO), jotka tarjoavat eri aiheita uutisista, musiikista, taistelulajeihin, ruokaan ja teknologiaan.

Perinteisessä sanomalehdessä Vicen eri brändit vastaisivat osastoja. Eri brändeistä tulleet jutut kootaan edustavaksi kokoelmaksi etusivulle Vice.com.

Nykyisellään Vice tuottaa myös liikkuvaa kuvaa, kuten minidokkareita HBO:lle:

Dokumenttien tyylissä olennaista on toimittajan vahva osallistuminen tapahtumiin (kuvassa Ben Makuch). Suomessa vastaavaa tyyliä viljelee  Arman Alizad Nelosella ja Jimillä esitettävissä sarjoissaan.
asetyyppi.png

Suomessa Vicen dokumentteja esittää Ylen tv2 ja Yle Areena ainakin vuoden ajan. Ylen mukaan  niissä liikutaan mm. lifestylen, teknologian, musiikin, ilmiöiden ja ajankohtaisten aiheiden maailmassa.

Vice on siis vienyt brändäytymisen huippuunsa. Jakamalla sisältö toisistaan erottuviin brändeihin vahvistaa kunkin yhteisöä ja mahdollistaa kullekin sivustolle sopivat ilmoitus- ja sponsorointisopimukset.

Vicesta on neljä eri kielistä versiota: englanniksi, italiaksi, ranskaksi ja Espanjaksi. Lisäksi eri tavoin kohdennettuja (pääsääntöisesti englanninkielisiä) sisältöjä yli kahteenkymmeneen maahan, mikä luonnollisesti mahdollistaa alueellisen mainonnan.

Vuonna 1994 perustettu Vice on tullut pitkän tien digitaalisen maailman jättiläiseksi. Se on onnekseen tiennyt aina, mikä koukuttaa lukijoita: asenne ja aitous. Ja digitaalisessa maailmassa nuo kaksi avua nousevat vielä mennyttäkin maailmaa tärkeämmiksi.  

Huom: tuoreella videolla ohjaaja Werner Herzogin kiinnostavia ajatuksia virtuaalitodellisuudesta.

Vicen laatua onkin rosoisuus, joka toimii nykyisessä nettimaailmassa siloteltuja juttuja paremmin. Vicen toimittajilla on oma äänensä ja he uskaltavat käyttää sitä.

Aiheet ovat tarkoin valittuja, kanavana toimii omien sivujen lisäksi myös Youtube ja Snapchat. Se käyttää myös taitavasti erilaisia aihesivuja – kuten ilmastonmuutossivusto Tipping point –  eli samoja juttuja kootaan eri aihealueiden alle. Usein sivustoilla toimii ”isäntänä” blogia pitävä toimittaja.

Eri brändeistä huolimatta Vice pitää huolta kohderyhmästään. Kaikki brändit puhuttelevat samaa, miehistä kohderyhmää, vain yhteisöjen intohimon kohteet vaihtelevat.

Vice tuntuukin uskovan, että tässä maailmanajassa toimii asenne ”vähemmän on enemmän”. Mutta se ”vähä” pitää olla mahdollisimman hyvää ja levitä mahdollisimman monessa välineessä.

 kysymys.png

 Pari olennaista kysymystä:

  1. Onko brändisi kunnossa? Ilman brändiä ei voi menestyä. Valitettavasti sen hoitaminen vaatii vaivaa. Bloggaajana – ja yhä useammin myös toimittajana – olet itse oma brändisi.

  2. Pidetäänkö sinusta toisenkin kerran? Kävijämäärien lisäksi olennaista on myös sivulla palaavien kävijöiden määrä. Jos kävijäuskollisuus ei ole korkealla, tuotteesi ei ole kunnossa.

Top 20: Millaiset kulttuurijutut verkossa vetävät?


Lista perustuu muutaman vuoden aikana tehtyihin havaintoihin Hesarin kulttuurijuttujen lukijamääristä hs.fissä. Niiden tueksi ei ole sen kummempaa analyysia vaan pohjana on fiilis ja mutu.

  1.  Mielipiteelliset kirjoitukset
  2. Positiiviset jutut, joita on helppo jakaa
  3. Suuret pettymykset, esimerkiksi tyrmäävät kritiikit ja haastattelut
  4. Suuria kävijämääriä keräävät tapahtumat
  5. Jutut, joissa on jotain ainutlaatuista näytettävää, kuvakoosteet
  6. Taiteilijahaastattelut, jotka sisältävät viisautta, jota lukija voi käyttää elämässään
  7. Jutut, joissa lukija ylevöityy, ”kokee pyhän”
  8. Tyylikokeilut, esimerkiksi tekstissä
  9. Uudet näkökulmat suuren yleisön artisteihin
  10. Arkiston helmet yhdistettynä uusiin puheenaiheisiin
  11. Listat: ”Viisi väärää myyttiä balettitanssijoista”
  12. Jutut, jotka laajentavat pienen yleisön harrastusta kiinnostavalla tavalla laajemmalle yleisölle
  13. Skuupit
  14. Tavallisen ihmisen tarinat, erityisesti, kun hän saavuttaa jotain suurta
  15. Oppaana toimiminen: ”Miksi Huuto on niin nerokas teos?”
  16. Puheenaiheet: ”Mikä Loiria liikuttaneessa Armo-tekstissä pysäyttää?”
  17. Testit
  18. Tunnettujen artistien kuolemat
  19. Valokuvakoosteet menneisyydestä, kuten Massablen Retronautti-sarja.
  20. Mikä tahansa haastattelu, joka ”osuu hetkeen” ja ruokkii jotain ilmassa olevaa puheenaihetta

rautaheimoTämä on yksi vuoden 2016 luetuimmista kulttuurijutuista hs.fissä. Siinä toteutuu monta vaatimusta: Valokuvaaja vietti kymmeniä tunteja poikamiesluolissa – syntyi koskettava kuvasarja nuorten toimettomuudesta

Huffington Post hallitsee kohderyhmät – hallitsetko sinä?


Huffington Post

The Huffington Post  on amerikkalainen uutissivusto ja blogiyhteisö, juttutarjonta ulottuu politiikasta ja mediasta aina bisnekseen, muotiin ja ympäristönsuojeluun. Jo yli kymmenen vuotta toiminut sivusto on toiminut esikuvana monille digitaalisille julkaisuille.

Eri maihin kohdennettujen versioiden lisäksi Yhdysvalloissa oman alueellisen versionsa ovat saaneet Chicago, DC, Denver, Detroit, Hawaii, Los Angeles, Miami, New York ja San Francisco (katso linkit).

voices.pngHuffington Post pyrkii myös palvelemaan eri kohderyhmiä entistä tehokkaammin. Oman osastonsa ovat saaneet niin naiset, mustat, latinot, homoseksuaalit, teinit, opiskelijat kuin eri uskonnotkin.

Huffington Postin vakavan journalismin ja viihteellisen sisällön osuus on vaihdellut vuosien varrella, mutta sillä on aina ollut nimekkäistä kolumnisteja Barrack Obamasta lähtien. Mainokset sivustolla pyörivät melko suruttomasti muun sisällön mukana. Osan ”promotoiduista linkeistä” ilmoitetaan tarjoavan myös kaupallista sisältöä.

Huffington Post on kokeillut ennakkoluulottomasti myös journalismin pelillistämisen mahdollisuuksia.  Se on tehnyt yhteistyötä muun muassa Game the News – peliyrityksen kanssa, mutta pysyväksi ilmiöksi Huffington Postinkaan peleistä ei ole ollut. Nykyisellään se vaikuttaa satsaavan vahvasti suoriin videolähetyksiin.

Se on nykyisellään menettänyt asemiaan monille uusille tulokkaille, mutta pyrkii pitämään kiinni myös journalistisista tavoitteista.

piirustus.png

Otsikoita Arts & Culture –osastolta 21.2. 2016

What I Learned From Taking Off My Clothes In Public

Mikä tehoaa? Henkilökohtaisen nöyryytyksen mahdollisuus. Juttu on kuitenkin pitkä, analyyttinen ja kertoo muustakin kuin henkilökohtaisesta alastonkokemuksesta.

How One Author Used Twitter To Write A Thrilling Choose Your Own Adventure Story

Mikä tehoaa? Suurten taiteilijahenkilökuvien sijaan ihmiset haluavat lukea nykyään taviksista. Tässä twitter-yhteisö on mukana kirjaprosessissa, mikä kuulostaa kiinnostavalta ja tekee aiheesta lähestyttävän.

’The Bachelor’ Is Letting Its Race Issues Show, But That’s Not Enough

Mikä tehoaa? Suositun tv-ohjelman yhdistäminen rotukysymyksiin on varma puheenaihe eikä siinäkään vielä kaikki.

klassinen.pngHypnotic Classical Music Mashup Will Take You To Your Happy Place

Mikä tehoaa? Mahdollisuus oman elämän parantamiseen. Houkuttelee jakamaan. Tämäkin otsikko kannattaa lukea sana kerrallaan ja miettiä, miten harkittuja jokainen niistä on.

A Young Artist Wants To Give South Asian Women The Spotlight They Deserve

Mikä tehoaa? Pääsääntöisesti lukijat haluavat osallistua hyvän tekemiseen ja kertoa siitä muillekin.

Yes, That’s A Real Model Posing Underwater With Sharks

Mikä tehoaa? Kuvallisuus, vaara, mahdollinen alastomuus.

Write An Eerie Tale With The Edgar Allan Poe Short Story Generator

Mikä tehoaa? Mitä uutta voi saada aikaan Poesta, kun kaikki muutkin hänestä vuosipäivänä kertovat? No, ainakin interaktiivisen Poe-koneen.

Yhteisöjen rakentaminen lähtee aina pienestä, johonkin asiaan intohimoisesti suhtautuvasta tai esimerkiksi samalla alueella asuvien ihmisten ryhmästä. Heistä alkaa kasvu kohti suurta yhteisöä.