Ai, mitä ne datatyypit nykyään tekevät? No, katso itse!

koodi2


Muutama blogaus sitten kirjoitin:

Suuria digitaalisia tarinoita tuottaneet perinteikkäät lehdet – kuten The New York Times, the Guardian ja Washington Post – ovatkin Snow Fallin jälkeen vähentäneet kuukausia vaativia jättiprojekteja ja keskittyneet luomaan työkaluja, joiden avulla suuri osa toimituksesta pystyy osallistumaan digirikasteiden tekemiseen. Sama on ollut periaate Hesarissa.

Vuoden 2012 jälkeen suuret perinteiset lehdet ovat siis pääosin tehneet jotain muuta kuin suuria digitaalisia teoksia. Mitä sitten? Vastaus löytyy näistä linkeistä, jotka johtavat kunkin lehden erityisiin visuaalisiin, interaktiivisiin ja datajournalistisiin osioihin. Niiden lisäksi mukana on myös kaksi tuoreempaa tulokasta eli  Five Thirty Eight ja (tietenkin) Buzzfeed.

Klikkaa siis!

New York Times

The Guardian

Washington Post

Buzzfeed

Five Thirty Eight

 

 

 

 

Mainokset

Grafiikka ei ole enää koskaan entisellään


Digijutut tarvitsevat onnistuakseen paljon enemmän kuin vain tekstiä.  Uusista kerrontamuodoista esittelyvuorossa on grafiikka, ja pitkälti interaktiivinen sellainen. (Juttuun pääsee klikkaamalla otsikkoa.)

How Trump Happened?

trump.png

Yksinkertaisuus lumoaa tässä Trump-ilmiön syntyä havainnollistavassa täysin liikkuvaan graafiikkaan nojaavassa ja helposti omaksuttavassa jutussa.

http://graphics.wsj.com/elections/2016/how-trump-happened/

Losing Ground

kartta

Interaktiivisen kartan luksusmalli! Lahjoitusvaroin toimivan Propublican laajassa jutussa interaktiivinen kartta havainnollistaa Louisianan vajoamisen. Käyttäjä pääsee itse valitsemaan muun muassa, millä vuosikymmenellä haluaa vedenpintaa tarkastella.

253.000 millones bajo cuerda

karttamundo

Perusselkeää interaktiivisen karttagrafiikan käyttöä. Grafiikkaikoneita klikkailemalla pääsee kätevästi myös äänitiedostoihin. Saman informaation välittäminen tekstissä olisi ollut vaikeaa ja tylsää.

A History of American Indian Education

aikajana.png
EdWeekin laajassa, intiaanien koulutuksesta kertovassa jutussa käytetään laajasti erilaisia uusia kerrontamuotoja. Mukana myös poikkeuksellisen käyttäjäystävällisesti toteutettu aikajana

The Norwegian Victims

ng.png
Lähes kaikki digitaalisen keinot ovat käytössä VG:n huimassa juttukokonaisuudessa, joka kertoo norjalaisuhreista toisessa maailmansodassa.

Snow Fall

snowfall.pngYksi komeimmista on edelleen New York Timesin Snow Fallin vuoristografiikka, joka on samaan aikaan sekä informatiivinen ja visuaalinen että dramaattinen ja voimakkaita emootioita aiheuttava.

The depth of the problem

malesia

Eikä grafiikan tarvitse olla niin interaktiivinenkaan, jos idea on hyvä. Kuten tässä Washington Postin malesialaiskoneen löytämisen ongelmaa valottavassa grafiikassa. Pahoittelen, mutta kuvaan mahtui grafiikasta vain noin 1/20, eli jos haluat ymmärtää mistä puhun, niin klikkaa ihmeessä jutun otsikkoa.

One Race, Every Medalist Ever

olympia.png

Hieno idea, hieno toteutus! New York Times juttu kertoo, miten 100 metrin juoksijoiden nopeus on historian edetessä parantunut. Vastaavanlainen, vielä hienompi on ymmärtääkseni toteutettu eläinten juoksunopeutta kuvaamaan, mutta sitä en onnistunut löytämään.

Toisin kuin näissä, monissa muissa ansiokkaissakin jutuissa infografiikat, interaktiiviset kartat ja muut dataviritykset tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta, eivätkä ne tuota suurempaa lisäarvoa itse tekstiin. Useimmiten niin käy, kun asiaa ei ole alusta pitäen mietitty kerrontamuodon ehdoilla. Grafiikka ei ole koriste vaan se voi olla koko jutun ydin!

Uudet kertomisen tavat tunkevat journalismiin. Miten sinä voisit hyötyä niistä?

voikukka.png

Verkko mahdollistaa perinteisten ja uusin kerrontaelementtien yhdistelemisen täysin ainutlaatuisella tavalla. Käytössä ovat ainakin:

  1. Teksti
  2. Valokuvat
  3. Hyperteksti
  4. Videokuva ja ääni
  5. Kuvarummut
  6. Animaatiot
  7. Blogit
  8. Äänestykset
  9. Informaatiodata, kuten interaktiiviset kuvat ja kartat
  10. Aikajanat
  11. Listat
  12. Erilaiset osallistavat sovellukset, kuten testit ja peli

Kaikkia elementtejä ei kannata eikä voikaan samaan aikaan ja niillä kaikilla on omat roolinsa. Video esimerkiksi on tehokas tilan ja toiminnan näyttäjänä sekä tunteiden tuottajana.

Interaktiivinen grafiikka auttaa visualisoimaan suuria kokonaisuuksia ja blogi tarjoamaan henkilökohtaisemman näkökulman aiheeseen. Peli puolestaan voi viihdyttävyytensä lisäksi kertoa havainnollisesti, miten asiat toimivat.

Tarkkoja neuvoja eri elementtien käyttöön on mahdotonta antaa. Tarina ratkaisee. Olennaista on muistaa kolme asiaa:

1, Juttua suunniteltaessa on päätettävä, mikä on pääasiallinen eli voimakkain kerrontamuoto. Eli onko esimerkiksi liikkuva kuva alisteinen tekstille vai toisinpäin. Tasa-arvoisesti käytettäessä molempien teho hiipuu.

2. Tehokkaimmat elementit kannattaa sijoittaa jutun dramaturgisiin huippukohtiin, kuten alkusysäykseen ja konfliktin ratkeamiseen.

3. Multimediatoimintoja ei kannata käyttää vain sen takia, että se on mahdollista. Kunkin multimediaelementin käyttöön on löydyttävä perusteensa sen jutulle antamasta lisäarvosta.

Miksi uudenlaisia digitaalisia kerrontamuotoja? Siksi, että ilman niitä juttu amerikkalaiskoulujen eriytymisestä näyttää tältä:

propublica1

Kun se voi näyttää tältä:

pro2.png

Ja tältä:

pro4

Ja tältä:

pro3

Kaikesta interaktiivisuudesta puhumattakaan!
Tai ehkä kannattaa vertailla itse.

Siis tämä. Tai tämä.

Sillä välin journalismin pelastustaulu:

”Tarvitsemme journalismia, joka iskee tajuntaan kuin vanhat klassiset tarinat, mutta näyttää ja tuntuu tulevaisuudelta.”

Siinä kaikki.

Top 20: Millaiset kulttuurijutut verkossa vetävät?


Lista perustuu muutaman vuoden aikana tehtyihin havaintoihin Hesarin kulttuurijuttujen lukijamääristä hs.fissä. Niiden tueksi ei ole sen kummempaa analyysia vaan pohjana on fiilis ja mutu.

  1.  Mielipiteelliset kirjoitukset
  2. Positiiviset jutut, joita on helppo jakaa
  3. Suuret pettymykset, esimerkiksi tyrmäävät kritiikit ja haastattelut
  4. Suuria kävijämääriä keräävät tapahtumat
  5. Jutut, joissa on jotain ainutlaatuista näytettävää, kuvakoosteet
  6. Taiteilijahaastattelut, jotka sisältävät viisautta, jota lukija voi käyttää elämässään
  7. Jutut, joissa lukija ylevöityy, ”kokee pyhän”
  8. Tyylikokeilut, esimerkiksi tekstissä
  9. Uudet näkökulmat suuren yleisön artisteihin
  10. Arkiston helmet yhdistettynä uusiin puheenaiheisiin
  11. Listat: ”Viisi väärää myyttiä balettitanssijoista”
  12. Jutut, jotka laajentavat pienen yleisön harrastusta kiinnostavalla tavalla laajemmalle yleisölle
  13. Skuupit
  14. Tavallisen ihmisen tarinat, erityisesti, kun hän saavuttaa jotain suurta
  15. Oppaana toimiminen: ”Miksi Huuto on niin nerokas teos?”
  16. Puheenaiheet: ”Mikä Loiria liikuttaneessa Armo-tekstissä pysäyttää?”
  17. Testit
  18. Tunnettujen artistien kuolemat
  19. Valokuvakoosteet menneisyydestä, kuten Massablen Retronautti-sarja.
  20. Mikä tahansa haastattelu, joka ”osuu hetkeen” ja ruokkii jotain ilmassa olevaa puheenaihetta

rautaheimoTämä on yksi vuoden 2016 luetuimmista kulttuurijutuista hs.fissä. Siinä toteutuu monta vaatimusta: Valokuvaaja vietti kymmeniä tunteja poikamiesluolissa – syntyi koskettava kuvasarja nuorten toimettomuudesta

Hakkaako maailmanparannus kissavideot? UpWorthy väittää niin

upworthy.png

Verkossa on paljon tappiollisia medioita, mutta osa vaikuttaa löytäneen kestävän tavan sisällön tuottamiseen, jakamiseen ja rahoittamiseen. Osa niistä on diginatiiveja, verkkoa varten syntyneitä medioita, joillakin on juurensa printtimediassa. Seuraavassa pohdin, mitä opittavaa niiltä voisi olla. Vuorossa kissavideot julkisesti haastanut UpWorthy.

UpWorthy

UpWorthy on lyhyillä jutuilla aloittanut, liberaali ja usein älykäskin sivusto, jonka missiona on kertoa käyttäjille, miten kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Tätä missiota toteutetaan erittäin positiivisilla esimerkeillä ihmisistä, jotka ovat onnistuneet muuttamaan elämäänsä parempaan suuntaan.

Lisäksi on muun muassa parisuhdeneuvoja ja lapsenkasvatusneuvoja. Kaikki tavaraa, jota jaetaan sosiaalisessa mediassa paljon, ja se sivustolla myös kerrotaan.

Osastot on jaettu kuvaavilla otsikoilla, kuten Being a Better Human, Relationships, Citizen & Democracy. Ja niin edelleen.

Pelkästään hyötyuutisointia sivusto ei tarjoa, sillä se harjoittaa esimerkiksi poliittista uutisointia, usein feministisestä näkökulmasta. Se asemoikin itsensä vastavoimaksi  konservatismille, mutta myös viihteellisemmillä osalle uutta mediaa, kuten BuzzFeedille.

Sivusto haluaakin erottua ”katsomisen ja jakamisen arvoisilla jutuilla” ja UpWorthyn  mukaan  kuraattorit haravoivat nettiä löytääkseen tarinoita, videoita, grafiikoita, jotka käyttäjänsä arvoisia.

BuzzFeedin, toisen yhteisöihin satsaavan uuden median lailla, Upworthy on  vienyt käytäntöön havainnon, että digiaikana ihmiset kommunikoivat journalistisilla tuotteilla yhteisöissään.

Molemmat ovat myös onnistuneet luomaan selkeän mission itselleen. BuzzFeedillä se on ehkä ”Ei yhtään tylsää hetkeä”, UpWorthyllä: ”Näin kasvat paremmaksi ihmiseksi.” Näihin ne sopeuttavat kaiken toimintansa.

UpWorthyn menestys johtuukin muun muassa kohderyhmien tuntemisesta, tunteesta, jatkuvasta testaamisesta, saatavilla olevan materiaalin kuratoinnista ja paketoinnista sekä tietysti otsikoinnista.

Julkilausutun agendansa mukaan UpWorthy haluaa uutisten ilmastonmuutoksesta voittavan kissavideot ja julkkisjuorut. Tärkeiksi arvoikseen se ilmoittaa myös tuloerojen kaventamisen, naisten oikeuksien toteuttamisen, luonnonsuojelun ja vapaan Internetin.

Aina kuitenkin viihdyttävästi toteutettuna, kuten alla olevasta jutusta selviää:

”What if all movie toys made the same mistakes with female characters that Hasbro did?”

hasbro.png
Sponsoreikseen ja mainostajiksi sivusto houkuttelee säätiöitä ja ”edityksellisiä yrityksiä”. Tästä huolimatta otsikoinnissa  käytetään pitkälti samoja keinoja kuin kilpailijatkin:

One little change in how you talk to your kids can help them be more successful.

There’s one huge benefit to cloth diapers, but it’s probably not what you think.

Mikä tehoaa? Arvoituksellista otsikointia  yhdistettynä hyötytietoon. Lupaus, että yhden asian sisäistämisellä pärjää.

Devon Still’s daughter is officially cancer-free, and social media helped in a big way.

Mikä tehoaa? Yksilötarinat ja selviämistarinat yhdistettynä yhteisöllisyyteen, mitä UpWorthy korostaakin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa.

Kaikkiaan UpWorthyn jutut ovat pidentyneet, mutta nytkin tekstimäärät ovat maltillisia ja tekstiä katkotaan usein valokuvilla grafiikoilla. Myös sivuston itse tuottamat tai sivuilleen kuratoimat videot toimivat usein elämänparannus-oppaina. Niissä esiintyvät usein omaa elämäänsä jollain tavoin parantamaan kyenneet ihmiset.

Yleisiä – ja suosittuja – videoita ovat kuitenkin myös esimerkiksi jutut asunnottomien tilanteesta kokijoiden itsensä näkökulmasta kerrottuna. 

Otsikoinnissaan UpWorthy toteuttaa mainosmiesten vanhaa sääntöä. Luo otsikossa lukijalle tarve, jonka lupaat täyttää.

jakaminen.png

Viisi neuvoa jakamiseen

Jaa oikeaan aikaan. Ei kannata jakaa, jos kukaan ei sitä näe. Esimerkiksi Facebookin käyttäjät ovat aktiivisimmillaan aamusta, töiden loppumisen aikaan ja yhdeksän jälkeen illalla.

Jaa samaan aikaan. Suurimman tehon saavuttaa, kun laittaa saman jutun mahdollisimman moneen välineeseen samaan aikaan. Tämä mahdollistaa jutun nousemisen luetuimpien joukkoon ja positiivinen kierre on valmis.

Tunne väline. Twitterissä vaaditaan erilaista viestintää kuin vaikkapa Facebookissa. Lisäksi eri yhteisöillä on luonnollisestikin oma koodistonsa.

Näe vaivaa. Pelkän linkin jakaminen johtaa harvoin mihinkään. Perustele, miksi juttu kannattaa lukea tai tarjoa jotain muuta lisäarvoa yleisöllesi.

Älä tyrkytä. Liiallinen jakaminen saa paitsi käyttäjät myös algoritmit pillastumaan. Esimerkiksi Facebook vähentää tietoisesti saman sivun jakaman materiaalin saamaa huomiota, jos sitä tulee useammin kuin kerran 45 minuutissa. Jos tavaraa tulee liikaa, se jää näkemättä.

Pieni videokoulu: Mitä jokaisen toimittajan pitäisi tietää liikkuvasta kuvasta – 6 esimerkkiä

mä

Kirjoittaja itse on työskennellyt Nelosen uutisissa 15 vuotta ja MTV:n ajankohtaisohjelmissa vuoden. Hän on tehnyt useita tuhansia tv-juttuja, viimeisimmät HSTV:hen.

Vuorossa on video, kerrontamuoto, jonka hallitsemista vaaditaan jo nyt lähes jokaiselta journalistilta työskenteli hän missä media talossa tahansa. Eikä loppua liikkuvan kuvan voittokululle näy.

Ensimmäinen esimerkki : Would You Call Yourself a Feminist?

Siinä on asiaa. Siinä on tunnetta. Siinä on huumoria. Sen tekeminen vie tunnin! UpWorthyn umpisimppelissä videossa on niin moni asia kohdallaan, että melkein pelottaa.

7 huomiota nettivideon ja tv-jutun eroista

  1. Nettivideo on eri asia kuin esimerkiksi tv-uutisjuttu. Se on (tai sen pitäisi olla) pääosin ilmaisultaan rosoisempi ja aihevalinnoiltaan rohkeampi. Perinteisesti tehdyt jutut eivät verkossa pääsääntöisesti kiinnosta kävijöitä.
  2. Visuaalisuudeltaan nettivideo vaatii enemmän lähikuvia ja yksityiskohtia. Myös vähän perspektiiviä sisältävät ”kaksiulotteiset” kuvat toimivat hyvin.
  3. Myös ääniraita saa olla yksinkertaisempi. Televisiota katsotaan usein keskittyneemmin kuin nettiä.
  4. Toimittajan spiikki on harvoin tarpeellinen. Sen sijaan toimittajan rooli osallistujana ja silminnäkijänä korostuu. Toimittajan olisi kyettävä laittamaan peliin enemmän persoonaansa kuin tv-uutisissa tai ajankohtaisohjelmissa.
  5. Nettivideon tarinan ei tarvitse olla ehyt kokonaisuus voi olla yksi 15 sekuntia kestävä tapahtuma.
  6. Nettivideota ei juonneta sisään. Parhaimmillaan se kertoo yhden asian, joka mahtuu mielellään otsikkoon.
  7. Olennaista on tietää, onko video osa juttukokonaisuutta vai onko sen toimittava itsenäisenä teoksena vain sen näkevälle katsojalle.

Älä kerro, näytä.
frog.png

10 neuvoa, joilla videosi epäonnistuu varmasti

  1. Kuvaa hämärässä tai vastavaloon.
  2. Äänitä tuulessa, älä tarkista äänenlaatua.
  3. Kerää tuntikausia materiaalia minuutin videota varten.
  4. Älä missään tapauksessa keskeytä haastateltavaa.
  5. Huokaile ja änise haastateltavan päälle jatkuvasti.
  6. Päätä näkökulma vasta haastattelun aikana. Laita niitä juttuun niin monta kuin mahdollista.
  7. Luota puhuvaan päähän, älä toiminnan kuvaamiseen.
  8. Julkaise kaikki materiaali, puoli tuntia on ihan sopiva mitta videolla.
  9. Haastattele mieluummin tutkijaa tai poliitikkoa kuin tavallista ihmistä.
  10. Älä paljasta itsestäsi mitään.

    Yksi viime vuosien voimallisimmista trendeistä on mobiilijournalismin eli MoJon yleistyminen. Koska itselläni ei ole siitä juurikaan kokemusta, laitan tähän Line Løtveitin mainion alustuksen aiheesta. Klikkaa tästä siis. 

frog2.png

Lisää esimerkkejä (klikkaa otsikkoa):

Edu Kettusen venematka päättyi surullisesti: ”Tunsin itseni vuosikausia luuseriksi”

edu.png

Monimediaalisissa teoksissa videota käytetään nykyisin usein sisäänheittäjänä, joka esittelee jutun dramaturgisen peruskysymyksen päähenkilöt ja usein miljöönkin. Se luo tunnelman ja herättää kiinnostuksen. Osin edellä mainittuja tarpeita palvelee oma juttuni lauluntekijä Edu Kettusesta.  Jutun aloittavassa videossa ollaan tien päällä, kuten jutussakin (Jutut saa auki klikkaamalla otsikkoa).

 Running with Scissors

parturi.pngMediastorm-tuotantoyhtiön tarinatyöpajoissaan tuottama mainio henkilökuva parturista. pienoisdokumentti alkaa arvoituksellisilla kuvilla ovista, ja itse päähenkilö nähdään vasta huomattavasti myöhemmin. Kuvauksessa käytetään paljon mobiilissa toimivia lähi- ja kaksiulotteisia kuvia.

Being 12

kysymys2.pngYksinkertainen on usein kaunista, kuten tässä videossa, jossa opiskelijoille esitetään yksi simppeli kysymys.

Whole Hog

hog.png

Video voi toimia erittäin informatiivisena graafisena elementtinä, kuten tämä sianlihan syönnin vaikutuksista kertova juttukokonaisuus osoittaa. Tämä toimisi ilman ääntäkin!

 STICKUP KID

kid.pngEsimerkin lyhyiden videoiden käytöstä tarjoaa Frontlinen ja Berkeleyn yliopiston opiskelijoiden yhteistyö projekti 16-vuotiaana vankilaan päätyneestä Alonza Thomasista. Videot ovat kestoltaan tyypillisesti 30- 50 –sekuntia, pisimmätkin vain pari minuuttia. Vastaavasti tekstiä on vähän. Tämä saattaa hyvinkin olla uudenlainen tapa tehdä dokumentteja verkkoon. Sen sijaan, että videosta koostettaisiin yksi esimerkiksi 45-minuuttinen teos, se paloitellaan katsojalle helpommin nieltäväksi kokonaisuudeksi.

frog5.pngTieto ei vielä aiheuta vastaanottajassa toimintaa. Siihen tarvitaan tunne. Sellaisen tuottajana liikkuva kuva on tekstiä tehokkaampi.

Mitä menestysmedia BuzzFeed voi meille opettaa?

Buzzfeed



Verkossa on paljon tappiollisia medioita, mutta osa vaikuttaa löytäneen kestävän tavan sisällön tuottamiseen, jakamiseen ja rahoittamiseen. Osa niistä on diginatiiveja, verkkoa varten syntyneitä medioita, osalla on juurensa printtimediassa. Seuraavassa pohdin, mitä  voisi opettaa yksi menestyneimmistä, BuzzFeed
.


Mikä BuzzFeed?

Yhdysvaltalainen verkkomedia BuzzFeed tekee niin suosittua sisältöä kuin mahdollista, osin alueellisesti kohdennetulla sisällöllä. Tiettävästi kaikki sen julkaisemat jutut läpäisevät käyttäjätestin, jossa sen kahta eri versiota tarjoillaan testiryhmille ja suositumpi selviää evoluutiotaistelussa jatkoon.

Valtaosa materiaalista on yhteisön tuottamaa eikä sitä sen kummemmin erotella sen enempää toimituksellisesta tai  muualta lainatusta aineistosta kuin mainoksistakaan.

Kaikessa pyritään selvästikin juttuihin, joita  jaetaan mahdollisimman paljon. Käytännössä se tarkoittaa lähinnä erilaisia listoja, testejä, tunnevideoita, ja vähän journalismiakin.

Yksi Buzzfeedin suositummista testeistä on tämä:

“Which State Do You Actually Belong in?

Testi on tehty noin 50 miljoonaa kertaa. Buzzfeed muuten pettyi testiensä käyttäjämääriin vuonna 2008, mutta jatkoi niiden tekemistä ja kehittämistä. Nyt ne ovat kenties maailman luetuin juttumuoto.

Viime vuosina BuzzFeed on sijoittanut valtavasti kehittyneempienkin pelien kehittämiseen, mutta tulokset antavat vielä odottaa itseään.

Natiivimainonnasta(kaan) ei voi puhua mainitsematta Buzzfeedia, jonka koko bisnesidea rakentuu sponsoroitujen sisältöjen varaan Listat, testit ja muut formaatit antavat tehokkaan, nopean ja kustannustehokkaan tavan tehdä erittäin laajalle leviäviä natiivimainoksia. Tässä esimerkkinä Motorola (jonka tuote muuten näkyy vasta viimeisessä kuvassa.)

20 Things That Have Changed In The Last 20 Years?

Kuten arvata saattaa, evoluutioprosessin läpi käyneet otsikot on hiottu Buzzfeedissä mahdollisimman kouluttaviksi. Alla Britannian BuzzFeedissä 15. tammikuuta 2016 julkaistuja juttuja. Alla esimerkkejä BuzzFeed-journalismista ja erityisesti otsikoinnista:

24 Toys ’90s Girls Forgot They Lusted After

This Test Will Work Out If You’re A British ’90s Or ’00s Kid

Mikä tehoaa? Nostalgia ja tarkka kohderyhmä, joka jakaa juttua.

21 Inexpensive Ways To Upgrade Your Bedroom 

27 Life-Changing Products That Really Helped People With Acne

7 Easy Organizing Tricks You’ll Actually Want To Try 

Here Are The Only 15 Exercises You Need To Get In Shape Anywhere 15 Amazing Products That Will Change The Way You Sleep In 2016

Mikä tehoaa? Hyötyjournalismia yhdistettynä helppolukuisuutta lupailevaan listamuotoon.

pisamat.png These Portraits Celebrate The Joy Of Having Freckles

Mikä tehoaa? Selkeästi rajatut, arkielämään liittyvät positiiviset kuva-aiheet. Pisamaisten jakohitti. Huomaa, että otsikossa on siis monta klikkaamisen houkuttavaa asiaa samaan aikaan.

 This Is The Most Amazing Home Birth Story You’ll Ever Read

 Mikä tehoaa? Superlatiivit, arkielämän draama, suuret tunteet ja arvoitus.

 This Woman Loves Harry Potter So Much That She Buys A Book From Every Country She Visits

Mikä tehoaa?  Yksilötarinat yhdistettynä yleisesti tunnettuun populaarihahmoon, mahdollisuus samastua. Epäilemättä jaettu juttu Potter-fanien keskuudessa.

 Here’s The First Book Of Emma Watson’s Book Club “Everyone is welcome. I would be honoured!”

 Mikä tehoaa? Selkeä faniyhteisö. Bonuksena uudenlaista ansaintalogiikkaa sivustolle. 

Can You Actually See The Difference Between Black And Blue?

Mikä tehoaa? Aistitestit, joissa käyttäjä vertaa itseään muihin, vetoaa haluumme tietää normaaliutemme määrä.

 What Would Your Specialty Be As A Doctor On “Grey’s Anatomy”?

Mikä tehoaa? Populaarikulttuurista ponnistavat kohderyhmätestit ovat erittäin jaettua aineistoa fanien keskuudessa.

 The Romanian Photographer Who Documents Beauty Around The World Is Currently Killing It In India.

Mikä tehoaa? Yksilötragedia, hyvän ihmisen eksoottinen kuolema. Esimerkeistä lähimpänä perinteistä journalismia.

The Hardest European Capital Cities Test You’ll Ever Take

Mikä tehoaa? Yleistietotesti superlatiivilla ryyditettynä. Mahdollisuus sosiaaliseen arvonnousuun.
community3

Iso osa testeistä on BuzzFeed-yhteisön itsensä tuottamia. Tässä saman päivän amerikkalaisversion suosituimmat otsikot:

We Know If You’re Single Based On Random Questions

We Know Your Gender Based On These Five Question

We Know Your Age Based On Your Favorite Women

Can We Guess Your Zodiac Sign Based On Your Nail Polish Choice?

Mikä tehoaa? Hyvä kysymys. Simppelit ja nopeatekoiset lienevät osin yhteisön oma sisäpiirivitsi.

 oksennus

Varoitus: Viikon koejakson perustella Buzzfeed aiheuttaa riippuvuutta ja pahimmillaan yliannostuksen. Yleisimmät oireet ovat yleinen haluttomuus sekä kyynistyminen.

3 kysymystä

1. Millaista sisältöä yleisösi voisi tuottaa?

2. Millaista sisältöä se olisi halukas jakamaan?

3. Mikä taho voisi sponsoroida mediaasi?

 

 

Lukijalle

kuollut lisko


Kuollut. Kuollut. Kuollut.

Kuollut.

Printti on kuollut, media on kuollut ja toimittajien ammattikunta se vasta ihan kuollut onkin.

Digitalisoitumisen ryskyttäessä rakenteita uusiksi koko maailmassa, vanhojen mediatalojen terminaalivaiheesta on vähitellen tulossa vanha uutinen, jonka kertomiseksi ei jaksa kovin paljon palstamillimetrejä uhrata.

Viimeisimpänä naulana arkkuun Snapchat, Facebook ja Twitter ovat vuoden 2016  aikana panostaneet siihen, että juttuja ja videoita katsottaisiin suoraan somen sisällä sen sijaan, että niitä luettaisiin medioiden omilla sivuilla. Näin sosiaalisesta mediasta tulee uusi julkaisukanava ja perinteiseltä medialta loppuvat loputkin rahat.

Muutenkin Google ja Facebook jyräävät tällä hetkellä perinteistä mediaa tavalla, jota ei joukkoviestinnän historiassa ei aiemmin ole koettu

Mitä siis tehdä?
En tiedä.
Ehkä entistäkin parempia juttuja.

.Samaan aikaan moni toteaa journalismin elävän vahvempana kuin koskaan. Journalistien siirtyessä etsimään uutta elämäntarkoitustaan viestintätoimistoista tai vanhustenhuollon parista, heidän paikkansa ovat ottaneet uudet diginatiivit mediat, bloggaajat, kansalaisjärjestöt, somettajat ja yritykset.

Hyvin siis menee?

No ei ihan niinkään.

Syitä on muutama:

1. Tarinat ja formaatit samankaltaistuvat vauhdilla. Kaikkea testataan, mitataan ja kehitetään.
2. Juttujen ja juttutyyppien eloonjäämistaistelussa selviävät vain eniten käyttäjiä hankkineet.
3. Ne ovat yleensä listoja, testejä ja tunteisiin vetoavia videopätkiä.

Useimpien kaupallisten  digimedioiden pyrkimys on tehdä niin suosittua sisältöä kuin mahdollista, tai ainakin saavuttaa merkittävä volyymi omassa kohderyhmässä. Vaikka jopa Buzzfeed on viime aikoina palkannut riveihinsä vakavasti otettavia toimittajia, on yhteiskunnallisesti merkittävän sisällön määrä häviävän pieni kokonaistarjonnassa.

Kunnallispolitiikka ei tunnu uusia medioita
edelleenkään oikein kiinnostavan.

Eivätkä tilannetta oikein korjaa itsenäiset yrittäjätkään. Oli yksittäinen bloggaaja kuinka taitava, rohkea ja omistautunut tahansa, hänen resurssinsa ovat rajalliset. Erityisesti tämä tarkoittaa kykyä suojautua jutun kohteen mahdollisilta oikeustoimilta. Yksittäisen ihmisen voi kaataa lakimiesarmeijalla (tai pahimmillaan palkkatappajalla) toimitusta tai mediataloa ei.

Lisäksi yksilöiden maailmankuvan muuttuessa oman  kuplan sisäiseksi todellisuudeksi, yhteiskunnallinen vuoropuhelu ja ymmärrys katoaa. Kun perinteiset mediat eivät enää pysty toimimaan keskusteluareenoina, tuloksena on heimoistumista, jossa eri lailla ajattelevien mielipiteitä ei haluta edes kuulla, saati ottaa huomioon (Tässä pari vuotta sitten tekemäni kolumni aiheesta.)

Algoritmien jyrätessä sortuu demokratia.
Ihan oikeasti. Ei siitä enempää.

Näyttökuva (4)

Yllä muuten Buzzfeedin huippujaettu kuva, joka aika monen mielestä näyttää siltä kuin joku esittelisi anusta vauvalle.
Niin ei kuitenkaan ole.
Vastaus löytyy täältä.
Klikkasitko?
Sitähän minäkin.

Mitä tämä blogi pitää sisällään?

Olen itse usean vuoden ajan sekä opiskellut uutta journalismia teoriassa että toteuttanut sitä käytännössä. Vuoden 2011 olin Sanoman toimittajakoulun Media 2021 -kurssilla, joka nimensä mukaisesti etsi vastauksia siihen, millaista on työ mediassa 10 vuoden kuluttua.

Pohdinta jatkui Kulttuurirahaston järjestämällä viiden kuukauden mittaisella Kulttuurijournalismin Mestarikurssilla. kulttuuritoimittajan työssäni Helsingin Sanomissa. Ennen Hesaria olen työskennellyt muun muassa vuoden Maikkarilla ja 13 vuotta Nelosen uutisissa.

Aika monta tuhatta tv-juttua on tullut tehtyä.

Ja noin sata erilaista testiä.

Työskentelyni jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä vaiheessa kahlasin läpi lähinnä ulkomaisia, jollain tavoin digitaalisessa maailmassa kunnostautuneita medioita. Joukossa oli niin vanhoja osaajia (kuten The New York Times, Washington Post, NRP ja The Guardian) kuin uusia diginatiiveja haastajiakin (esimerkiksi Vox Media, Buzzfeed, UpWorthy, Atavist, ja Pitchfork).

Minua kiinnosti, mitä ulkomaiset mediat voisivat opettaa esimerkiksi yhteisöjen perustamisesta, juttujen jakamisesta, otsikoinnista ja datajournalistisista keinoista.

Toisessa vaiheessa keskityin featurejuttuihin ja digitaaliseen tarinankerrontaan. Halusin tietää, millaista dramaturgiaa jutuissa käytetään, ja miten ne hyödyntävät uusia kerronallisia keinoja.

Erityisesti halusin tietää:

1. Miten juttujen dramaturgia on rakennettu?
2.
Millaisia interaktiivisia elementtejä niissä on?
3. Miten ne käyttävät videoita?
4.
Miten uudet elementit yhdistyvät tekstiin?
5. Mitä voisin oppia natiivimainonnasta?

Asian selvittämiseksi kävin kevään 2016 aikana läpi satoja ja taas satoja netissä julkaistuja juttuja, joissa oli käytetty digiajan kerrontaa.
Noista jutuista poimin onnistuneita esimerkkejä ja pyrin myös löytämään sellaisia lainalaisuuksia, joiden avulla olisi mahdollista luoda uusia featurejournalismin formaatteja.

Loputtoman kahlaamisen seurauksena löytyikin paljon sisältöä, joka on ominaista juuri uudelle medialle.

Suuri osa siitä oli huonoa, osa loistavaa.

Kaikessa oli jotakin opittavaa.

Miksi?

Moni saattaa kysyä – ja on kysynytkin  – eikö journalismissa olisi tärkeämpääkin tutkittavaa kuin kerrontamuodot. Ratkaisematta kun on muun muassa niinkin perustavaa laatua oleva asia kuin ansaintalogiikka.
Ymmärrän ongelman. Uskon kuitenkin, että entistä vahvemmalla kerronnalla on suuri taloudellinenkin merkitys. Paitsi, että dramaturgisesti voimallinen juttu kerää enemmän käyttäjiä ja lisää keskimääräistä lukuaikaa, se myös mahdollistaa aiempaa monipuolisemman ilmoittelun sivustolla.
Luonteensa vuoksi datajournalistiset sovellukset kun vaikuttavat sopivan esimerkiksi sponsorointiin ja natiivimainoksiin perinteisiä juttuja paremmin.
Lisäksi ihminen hyväksyy väliin millaisia mainoksia tahansa, jos tarina imee riittävästi.

Aha.

lukija vedessä.jpgOppaan tarkoitus on siis olla opas. Ei tieteellinen tutkimus, analyysi tai edes kattava selvitys. Se on henkilökohtainen tutkimusmatka, jonka tarkoituksena on kehittää omaa osaamista, raportoida havainnoista ja kehittää muutama yleisesti hyödynnettävä juttuformaatti.

Tässä kaksi jo  tekemääni uudenlaista juttua (klikkaa otsikkoa):
1. ISIS VASTAAN SINÄ (interaktiivinen peli, jossa käyttäjä pyrkii nujertamaan äärijärjestön)
2. Pärjäisitkö taidesijoittajana? (interaktiisessa tarinassa pääsee testaamaan, selviäisikö taidehuutokaupasta voittajana)

Lisäksi tarkoitukseni on tarjota esimerkkejä kymmenistä loistavista digijutuista.
Surkeat olen jättänyt suosiolla syrjään. Kuten myös perinteisen uutiskerronnan.

Opas on tarkoitettu paitsi perinteisissä mediataloissa työskenteleville toimittajille, kuvaajille ja graafikoille, myös freelancereille tai oman uuden median perustamista suunnitteleville.  Nykyään verkko on täynnä  työkaluja, jotka mahdollistavat uusien kerrontatapojen käytön periaatteessa kenelle tahansa.

Siitäkin lisää myöhemmin.

Ennen kirjoittamista annoin itselleni kolme lupausta:

1. Opas on ilmainen.
2. Siinä on alle sata sivua.
3.
Siinä on loputtomasti listoja.
4.
Mutta ei lainkaan huutomerkkejä.

Kaksi neljästä.

Ei huonosti!

Yhden asian voin paljastaa jo nyt:
1. Juttu ei saa olla tylsä.

Koskaan. Ikinä. Mistään syystä.
Jos juttua ei lue kukaan, sen arvo on nolla.

Sen sijaan sekä juttu voi samaan aikaan olla sekä merkityksellinen että kiinnostava.
Ja kuten suomalainen journalismikin: parempaa kuin koskaan.