Mitä jäi käteen digitaalisen median suurista tarinoista? Eli mitä Snow Fall on meille opettanut?

snowfall.png

Onko The New York Timesin ylistetty Snow Fall kestänyt aikaa vai muuttunut tarpeettomaksi? Tuomio tulee jutun lopussa.

Ensimmäinen verkkoa todella koko voimallaan hyödyntävä featurejuttu oli The New York Timesin Snow Fall, joka edelleen nauttii ansaittua arvonantoa ainakin journalistien keskuudessa.

Loppuvuodesta 2012 julkaistu noin 15 hengen voimin tehty suurtyö kertoo Cascedes-vuoristossa sattuneesta lumivyörystä, joka vei mukanaan joukon laskettelijoita. Videota, ääntä, valokuvaa ja interaktiivista grafiikka näyttävästi yhdistelevä juttu määritti pitkäksi aikaa koko genren.

Teknisesti hienosti toimivan Snaw Fallin yksi arvo on kerronnallisessa jatkuvuudessa. Lukija voi siirtyä tekstistä grafiikkaan ja videoon suhteellisen häiriintymättä.

Mutta onko Snow Fallista enää mihinkään?

Ja mikä siitä tarkkaan ottaen teki niin mahtavan?

snow1.png

Katju Aro on tutkinut Snow Fallin kerrontaa Aalto-yliopistoon tekemässään gradussa. (2014).

Näin hän analysoi kerrontaa:

”Narratiiviseen journalismiin kiinnittyviä konventioita ovat esimerkiksi henkilöhahmojen karakterisaatio, joka tapahtuu jutuissa sanallisesti ja kuvallisesti. Snow Fallissa jokainen hahmo esitellään erikseen sekä kuvaillen että dialogin kautta. Juttu hyödyntää myös fokalisaatiota ja vaihtaa kerronnan näkökulmaa henkilöstä toiseen. Näin lukija-kokija pystyy seuraamaan asettumaan tarinassa vuorotellen kunkin laskijan asemaan, mikä kutsuu identifikaatioon tarinan henkilöiden kanssa.  Juonen käänteissä käytetään hyväksi myös tarinan imua lisääviä keinoja, kuten yhtäkkisiä lopetuksia eli ’cliffhangereitä’ lukujen vaihdoksissa. ”

Aron mukaan Snow Fallin kunkin kuuden osan juonella on elliptinen draaman kaari, jossa tapahtumat alkavat kohtauksella tarinan lopusta, jonka jälkeen kertoja palaa tarinan alkuun ja kuvaa niiden kronologisen etenemisen loppuun asti, kunnes päätyy samaan kohtaukseen, josta juttu alkoi. Poikkeavaa rakenteessa on, että osa juonesta on kerrottu liikkuvien grafiikoiden, videoiden, valokuvien ja ääninauhojen kanssa.
snow2.png

Aron mukaan narratiiviset keinot ovat hyvin pitkälle vakiintuneita. Esimerkki tällaisesta vakiintuneesta konventiosta on narratiivisen journalismin tyypillinen kertoja, toimittaja, jonka rooli kertojana on pitkälti vakioitu. Hän kirjoittaa tapahtumista kolmannessa persoonassa ja jälkikäteen ja tietää siten enemmän kuin tarinansa henkilöt.

Painetun median käyttämää pyramidimallia tai narratiivisen kerronnan tarkoituksenmukaisuutta uutisjournalismissa joudutaan Aron mukaan miettimään digitaalisessa maailmassa uusista lähtökohdista. Yksi mahdollisuus on perinteisen tarinarakenteen hajoaminen.

Itse en siihen ihan tältä istumalta usko.

Aron mukaan digitaalinen muoto tukee myös sarjallista julkaisua, kun juttusarjan kaikki osat löytyvät samasta paikasta. Julkaisuympäristö ja juttujen lajittelu aiheiden ja teemojen mukaan luo jo itsessään jutulle kontekstin, joka on tähän asti pitänyt avata tekstissä. Aiheita ja juttuja voidaan jatkaa siitä, mihin edelliskerralla jäätiin, eikä kaikkea tarvitse toistaa.

snow4.png

Aro analysoi kiinnostavasti myös National Geographic Channelin julkaisemaa digijuttua John F. Kennedysta ja Lee Harvey Oswaldista. Mainostoimiston toteuttamassa jutussa käytetään perusfeaturejutusta poikkeavaa rakennetta. Näin Aro:

”Juttu kertoo kahden eri henkilön, John F. Kennedyn ja Henry S. Oswaldin rinnakkaiset elämäntarinat, ja kuinka kaksi varsin erilaista henkilöä kohtaa toisensa arvaamattomalla tavalla. Tätä kahden rinnakkaisen elämän viestiä rakennetaan jutussa sekä typografisessa, kuvallisessa, kielellisessä että tilallisessa moodissa. Killing Kennedy käynnistyy ääninauhalla, jolla lausutaan eräs runo.”

kannedy”Näytöllä alkaa vaihtua sarja kuvia, joissa esiintyy kaksi eri henkilöä. Eteen aukeaa varsinainen avausnäkymä, joka on jaettu keskeltä kahtia. Siinä on kuva kasvoista, jotka muodostuvat kahden eri henkilön piirteistä, vasemmalla Oswaldin, oikealla Kennedyn. Kasvojen yli kulkee otsikkoteksti, jolla merkitään ensimmäistä lukua, ja se on aiemmin lausutun runon nimi: Rendez-vous with death.”
jfk.png
”Myös otsikko on halkaistu kahtia: sivun keskipisteessä tekstityyppi vaihtuu toiseksi, puolet tekstistä on korutonta ja päätteetöntä sans serif –kirjaintyyppiä, puolet päätteellistä serifiä. Juttua luetaan ylhäältä alas, mutta ruudun vasen ja oikea puoli pysyvät jakautuneina koko kerronnan ajan.”

kennedy2”Näkymä yhdistyy lopullisesti vasta saavuttaessa Kennedyn ampumiseen, kahden miehen kohtaloiden yhdistyessä. Jaettu ruutu ja kaiken toistaminen kahtena mutta erilaisena tukee jutun aihetta ja tematiikkaa. Dualistinen tematiikka nousee esiin myös jutun sisällöstä, jossa kahtiajakautunut Yhdysvallat käy kylmään sotaan Neuvostoliittoa vastaan ja köyhän ja rikkaan osat ja elämän tarjoamat mahdollisuudet eroavat toisistaan.”
nuija.png
Tuomioni

Sekä Snow Fall että Killing Kennedy ovat edelleen uskomattoman hienoja teoksia. Niiden käyttäminen on helppoa, kerronta soljuu ja draama tihenee. Yllättäen Kennedy-tarina tuntui jopa kestäneen aikaa lumivyörydraamaa paremmin, ehkä johtuen käyttöliittymän helppokäyttöisyydestä ja teoksen jopa taide-elokuvaa muistuttavasta tunnelmasta.

Annettavaa on vielä Snow Fallillakin. Se kun osoittaa, että kunnianhimoisella suunnittelulla kaikki tarinankerronnan uudetkin palaset saadaan palvelemaan yhtä yhteistä tavoitetta.

Sitä hyvää tarinaa.

Sitä on hyödyllistä tutkia myös sen takia, että se kuuluu digitaalisen kerronnan kultakauteen, aikaan, jolloin juttuihin käytettiin aikaa, rahaa ja vaivaa.

Siksi niissä on upeita oivalluksia.

Kun Snow Fallin tai Killing Kennedyn kahlaa alusta pitäen läpi, ymmärtää jo paljon enemmän digitaalisen tarinankerronnan mahdollisuuksista.

Ota haaste vastaan, ei se monta tuntia vie!

Silti.

Silti  teokset tuntuvat nykyisellään myös tarpeettoman suurilta, tarpeettoman työläiltä.

Liian massiivisilta kahlata läpi.

Ne vaikuttavat olevan haasteellisia, ehkä mahdottomia toteuttaa resurssiniukoissa nykytoimituksissa. Suuria digitaalisia tarinoita tuottaneet perinteikkäät lehdet – kuten The New York Times, the Guardian ja Washington Post – ovatkin Snow Fallin jälkeen vähentäneet kuukausia vaativia jättiprojekteja ja keskittyneet luomaan työkaluja, joiden avulla suuri osa toimituksesta pystyy osallistumaan digirikasteiden tekemiseen.

Sama on ollut periaate Hesarissa.

Hyvän esimerkin nykysuuntauksesta antaa päivä, jolloin tämän vuosikymmenen tai vuosisadan merkittävin tiedeuutinen eli gravitaatioaaltojen löytyminen vahvisti Einsteinin esittämän väitteen oikeaksi.

Guardian laittoi datatiiminsä töihin tuotti mahtavan määrän grafiikkaa, videoita ja tarinoita aiheesta.

Lopputulos on katsottavissa tästä.

Mahtavaa! Eikä aikaa mennyt kuukausia vaan tunteja.

Jättimäisten digijuttujen tuottajina lehtitalojen paikan ovat ottaneet säätiöt, jotka ainakin Yhdysvalloissa rahoittavat mittavia projekteja.

Hyvä niin.

Silti toivoisi myös mediatalojen pysyvän mukana suurtenkin juttujen tekemisessä. Säätiöt kun tuntuvat olevan turhan kiinnostuneita tietoon keskittyvien juttujen tuottamiseen ja unohtavan uusien kerrontakeinojen antamat mahdollisuudet lukijan tunteiden herättelyssä.

Interaktiivisuuden on tehtävä draamaa tehokkaammaksi, henkilökohtaisemmaksi, syventää tunnetta ja oltava kustannustehokasta. Uusia keinoja tiedon välittämiseen ja visualisointiin on pilvin pimein, mutta se ei ratkaise mitään.

Tarvitsemme paremmin kerrottuja tarinoita, jotka saavat lukijan tuntemaan ja toimimaan. Silloin niillä on merkitystä.

PS: Haluatko tehdä oman ”Snow Fallin”?  Muun muassa atavist.comin, creatavist.com ja npr.comin sivuilta löytyy työkaluja, joilla kuka tahansa voi luoda oman digifeaturensa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s