Miten valitsen päähenkilön, joka lumoaa yleisönsä?

Seuraavassa esittelen digijuttuja dramaturgian mukaan jaettuna. Tarkoitukseni ei ole tuottaa tyhjentävää analyysia teoksista vaan tarjota esimerkkejä. Ensimmäisenä siis esittelyssä päähenkilöt, juttujen todelliset tähdet.

Päähenkilö voi olla jutun tekijä itse, kuka tahansa juttuun ominaisuuksiensa puolesta valittu ihminen tai ihmisryhmä tai jopa eläin, esine tai abstrakti teema. Päähenkilön valinta kuitenkin määrittää koko tarinaa, joten siinä on syytä olla huolellinen. Hyvällä päähenkilöllä on ainakin seuraavia ominaisuuksia.

  1. Henkilö tukee jutun teemaa, suurempaa sanomaa, jota se käsittelee esimerkiksi yhden ihmisen selviytymistarinan ohella.
  2. Päähenkilö on aktiivinen, ja hänessä tapahtuu tai on tapahtunut kehitystä, jota jutussa kerrotaan. Erityisesti liikkuvassa kuvassa kehityksen näyttäminen on aina kiinnostavampaa kuin siitä jälkikäteen kertominen.
  3. Kun henkilöitä on monta, heidän roolinsa tulisivat olla riittävän erilaisia. Ei ole mitään mieltä kertoa samaa tarinaa useampaan kertaan.

    Neljä hienoa päähenkilöä:

 Martian Diaries

mars.png

Sciencenews.orgin hieno grafiikalla ja liikkuvalla kuvalla ryyditetty juttu avaruusluotaimen avulla Marsiin kuljetetun Curiosity-mönkijän seikkailusta punaisella planeetalla. Todellinen oivallus on jatkaa NASAN ideaa mönkijän kirjoittamista twiiteistä ja kirjoittaa koko juttu minä-muodossa Curiosityn näkökulmasta.

 Lobotomy Files: Forgotten soldier

lobo.pngWall Street Journalin lobotomiapotilaiden historiasta kertova hieno juttu alkaa elokuvamaisella introlla, joka johdattaa katsojan salaisiin arkistoihin. Sama teema pysyy vahvasti mukana läpi koko jutun. Päähenkilönä toimivat salaisuuksia paljastavat kansiot.

A River of Booze

party.pngDigijutuista jaksotetaan usein henkilöiden ja heidän rooliensa mukaan. Tässä yliopistokaupungin juomakulttuurissa kertovassa jutussa ääneen pääsevät muun muassa poliisipäällikkö, henkilötodistuksen väärentäjä, baarinomistaja ja juhlajärjestäjä.

The Voices

voices2.pngWashington Postin jutussa 18 pakolaista pääsee kukin kertomaan oman tarinansa. Juttu kannattaa katsoa jo pelkästään liikkuvan alkugrafiikan takia (yllä oleva kuva). Siinä kotimaastaan pakenevat ihmiset muodostavat pakolaistytön kasvot.

PinePoint

pine.pngYksi ehdottomista suosikeistani. Jutussa tekijä-päähenkilö palaa synnyinseudulleen PinePointiin ja huomaa kaiken muuttuneen. Anssikelamaisessa sielunmaisemmassa liikkuvasta teoksesta ei asennetta puutu. Dokumenttielokuvaan henkilökohtaisuus on tullut jo aikoja sitten, nyt voisi olla henkilökohtaisten monimedioiden aika.

Aiemmin minä-kerrontaa  on pidetty henkilökohtaisuuden huipentumana. Tilannetta kuitenkin muuttavat interaktiiviset teokset, joissa päähenkilö voikin olla lukija itse. Se on mahdollisuus, jota ei kannata jättää hyödyntämättä.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s